Niin harvakseltaan, kuin minulla iltavuoroja töissä onkaan, sattui yksi sellainen juuri illalle, kun Tyttären kuoro esiintyy ja Tytär laulaa kaksi soolo-osuutta. Onhan noita esiintymisiä jo nähty, mutta kyllä se on aina yhtä ihanaa päästä paikalle kuulemaan ja olemaan ylpeä Tyttärestä ja nyt kohta Poikasestakin, kunhan ensiesiityminen parin viikon kuluttua koittaa.
Noh, tälläkertaa kuitenkin osui esiintymiseen siis iltavuoro. Töissä messengerillä kyselin kollegoilta, kuka haluaisi kanssani vuoron vaihtaa. Iltavuorot kun eivät ole sitä halutuinta vaihto-valuuttaa. Kitaristi-kollega vastaa kuitenkin nopeammin kuin saatoin kuvitella: "Kyllähän nuoren artistin ja toisen muusikon alkutaivalta tarvii tukea!"
Kysyin sitten, haluaako kollega vaihtaa jonkin oman iltansa aamuksi. Kollega totesi: "Katsotaan joskus. Artisti maksaa." Ihanalle kollegalle lupasin sitten, että tämä nuori artistini maksaa ja ostaa kiitokseksi karkkipussin viikkorahoillaan.
Kotona kun kerroin Tyttärelle pääseväni konserttiin ja lupauksestani, kurkkaa Tytär rahapussiinsa ja toteaa: "Enkä osta karkkipussia, ostan tikkarin!"
Merkintöjä minusta, lapsistani, miehestäni ja ystävistäni eli So-called life of mine.
Vai artisti maksaa, pyh! kunnon artisti, kun tietää rahan arvon ja sen, että tikkaristakin voi laulaa :)
VastaaPoistaNiin kuin sisarenikin sanoi, Tytär taitaa tietää kummalle se katsomossa oleminen on tärkeämpää, minulle vai hänelle. Niin että maksakoon se joka laskuja tekee, eikä artisti.
Poista