Vaihdoin miehen takkiin vetoketjun. Toimiihan se ja päältäpäin on ihan siistikin, mutta onneksi nurjalle puolelle katsotaan vain harvoin. Jos olisin harsinut sen ensin kiinni tai edes nuppineulattanut, siitä olisi saattanut nurjaltakin tulla ihan siisti, mutta kun helpommalla pääsee, kun ei neulata eikä harsi..
Sama juttu villasukkien kanssa. Varren vielä neulonkin, se on sentään oikein oikein nurin nurinta ja kantapään tekeminen on kivaa, jos joku sitten vain neuloisi sen jalkaterän osuuden. Kaikki villasukkani tyssäävät aina kantapään jälkeen, kun pelkän sileän neulominen ei ole kivaa.
Tässäpä bisnesidea. Yhtiökumppanini neuloo jalkaterät ja harsii ompeleeni (varmasti myös silittää kaiken, laittaa langan neulaan, luo silmukat jne.) ja minä ompelen ja neulon kaikki kivat jutut ja muuten vain chillailen, koska olen myös pomo. Voidaan ottaa myös ruoanlaitto mukaan: minä kokkaan ja hän tiskaa ja siivoaa muutenkin kaikki jäljet. Sinä saat paikan.
Merkintöjä minusta, lapsistani, miehestäni ja ystävistäni eli So-called life of mine.
Mä voin lähteä siihen suoran kutomiseen. Ilman kuviota.
VastaaPoistaNeulottaakin voin, harvoin.
Tuolla siivousosastolla on jo ruuhkaa, noid noid!
J.K. 1: mä siis inhoan kaiken muun paitsi suoran kutomista
VastaaPoistaJ.K. 2: 'noid' saattaa vaatia selvitystä: äiti kiro- ja voimasanat kiellettyään kielsi kaiken muunkin: "Älä noidu siinä!"
Jaahas, tiedän siis minne tuon kutimeni kun taas kerran, miljoonatta kertaa YRITÄN kutoa sukkia. Siis mä osaan kutoa vaikka mitä, mutta SE KANTAPÄÄ!! En oo koskaan sitä tajunnut, niin ei kun ei..
VastaaPoistaHyvä, hyvä, kohta on firma pystyssä. Kait sitten ymmärsitte, että se on riistopalkalla.
VastaaPoista