En ole koskaan välittänyt aprillipiloista. No lehtien aprilli-uutiset ovat usein hauskoja, mutta on niidenkin joukossa tylsiä. Poikanen ja Tytär kuitenkin tänä vuonna onnistuivat aprillaamaan Miehen. Olivat aloittaneet valmistelutkin jo eilen.
Mies nousi eilen aamulla laittamaan aamiaista ja keittämään kahvia. Tytär ja Poikanen olivat kärppänä vaatteissa ja valmiina hakemaan lehden postilaatikosta. Mies tätä avuliaisuutta ihmetteli, mutta oli iloinen harvinaisesta ystävällisyydestä.
Tänä aamuna mies oli taas kahvia keittämässä, kun Poikanen ja Tytär kipsasivat paikalle ja ilmoittivat hakevansa jälleen lehden. Mies ei enää osannut edes ihmetellä, nauttipa vain, kun ei joutunut menemään pakkaseen. Alkoi sitten kahvinsa kanssa lukemaan lehteä. Katsoi säätiedotukset: Tänään sunnuntaina sataa räntää. Ei ihmetellyt, tulihan eilenkin lunta. Mitä sitten että juuri nyt paistaa aurinko. Luki pääkirjoituksen: Sitä samaa kaupungin keskustan pysäköintiongelmista. Aina vaan sitä. Luki uutisen, jonka muisti hiljattain jo lukeneensä. Mietti vain, että ehkä luki sen jostakin toisesta lehdestä. Pääsi sarjakuviin ja oli varma, että oli ne jo lukenut. Ihmetteli oikein ääneen.
Silloin Tytär ja Poikanen päästivät miehen pälkähästä ja myönsivät aprillinsa. Olivat tuoneet viime sunnuntain lehden ja piilottaneet uuden. Mies putosi, Poikasella ja Tyttärellä oli hauskaa.
Aprillia, aprillia, syö silliä, juo kuumaa kuravettä päälle!
Merkintöjä minusta, lapsistani, miehestäni ja ystävistäni eli So-called life of mine.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kommentistasi. Kiitos.