Mies täytti viisikymmentä vuoden toiseksi viimeisenä päivänä. Miehiseen tapaan hän ei olisi juhlia halunnut, mutta vaimoiseen tapaan pakotin hänet sellaiset viikonloppuna järjestämään. Juhlat olivat pienet ja kodikkaat, kun paikalla vain oikeasti Miehelle läheisiä ihmisiä.
 |
En ollut ajatellut kukkia ollenkaan, kun ne aina kuolevat
(leikkokukatkin) käsissäni. Onneksi Käly toi ihanan kimpun. |
 |
| Tytär koristeli kutsukortin. |
 |
| Ja poikanen leipaisi Mamman marjapiirakan. |
 |
Tytär leipasi Miehelle
synttärikakun. |
 |
Ei se ole mies eikä mikään, joka ei miehen
ikään tullessaan saa Reinoja. |
 |
Oikeastihan nämä olivatkin satavuotisjuhlat, koska Miehen
kaksoissisko oli juhlimassa kanssamme. |
 |
| Kahvikupitkin riittivät. |
Noita kahvikuppeja on viimeksi käytetty Poikasen ristiäisissä kymmenen vuotta sitten. Seuraavaksi niitä tarvitaan kai tyttären ylioppilasjuhlissa/valmistujaisissa n. kymmenen vuoden kuluttua. Ei ole juhlia meillä liian usein, vaikka niitä rakastankin. Seuraava syy juhliin pitäisi keksiä nopeammin.
J.K. Juhlavaa, iloista ja onnellista vuotta 2014 jokaiselle päiväkirjani lukijalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kommentistasi. Kiitos.