Fröbelin palikat laulaa, että maja pitää saada, maja täytyy rakentaa. Meillä kakrat lauloi pitkän aikaa, että oma huone pitää saada, huone täytyy rakentaa.
Ja kyllä tietysti niin. Tytär on kahdentoista ja kaipaa vähän jo yksityisyyttä. Eikä kaveritkaan ole voineet tulla yökylään, kun ovat Poikasen kanssa jakaneet huoneen.
Ajattelin ensin ihan seinän rakentamista tilanjakajaksi, mutta siinä vaiheessa isännöitsijä alkoi vaatia rakennuslupaa. (rakennusvirasto kuitenkin nauroi minulle hämmentyneenä kun kysyin asiasta). Täysin huoneen korkuista ja levyistä kirjahylly-vaatekaapi kompleksia ei isännöitsijäkään kuitenkaan voi väittää seinäksi. Eikä säilytystilaa kai koskaan ole liikaa.
Fröbelit jatkaa, että majassa pitää olla monta pientä ikkunaa, josta voi kurkkia. Oikea ikkuna meidän remontissa jäi Tyttären puolelle ja Poikasen puolesta meinasi tulla vähän pimeä.Hyvillä valaisimilla ja uudella pikkuikkunalla huoneeseen kuitenkin saatiin ihan valoisat oltavat.
Vielä Fröbelit laulaa, että majassa pitää olla ovi jota avata ja sulkea. Se on Tyttären mielestä ehdottomasti ollut parasta.
Joskin epäilen Tyttären kuulleen biisin jotenkin väärin, sillä tuo esimurkku on tulkinnut sen yksinkertaiseen muotoon: ovi jota paiskoa.
Mutta nyt on kummallakin omat huoneet, omat ovet, omat tapetit ja omat matot.Muut tavarat ovat olleet jo jaetussa lastenhuoneessakin.
Pienistä asioista onnellisuus lähtee, kuten siitä, että saa huutaa toiselle mee pois MUN huoneesta.
Neliöitä kummallekin yhdesta jaetusta lastenhuoneesta jäi n. 7,5.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kommentistasi. Kiitos.