Rakas päiväkirjani... Ääh!

Väsyttää. Ai miksikö en nuku vaan kukun kirjoittamassa päiväkirjaa keskellä yötä. No kun Mies lähti yökyläilemään Itä-Suomeen ja olen kiukkuinen.

En osa nukkua yksin. Ennen ratkaisin asian ottamalla lapset viereeni nukkumaan Miehen ollessa reissussa. Se toimi ihan hyvin, kunnes niiden kintut ja kädet kasvoivat niin pitkiksi, etten mahdu enää niiden sekaan. Viimeksi kun kokeilin nukkua niiden käsien ja kinttujen kanssa, jouduin sohvalle ja ne valtasivat sänkyni. Niin, voisin ottaa vaan toisen viereeni ja jättää toisen omaan sänkyynsä. Enpäs voi. Sehän olisi "ihan epää!" Enkä nukkuisi koko yönä, kun olisin huono äiti.

Ääh! Naimisiinhan mennään sitä varten, ettei tarvitsisi nukkua yksin. Mitähä.

En ole ikinä uneton. Niin paitsi täyden kuun aikaan ja silloinkin nukahdan edes lopunkaiken, kun olen oikein väsynyt. Mutta muuten voisin nukkua vaikka katto romahtaisi niskaan ja voisin nukahtaa vaikka ympärillä soitettaisiin säkkipilliä.

Tiesin tämän nukkumattomuuteni jo kokemuksesta ja siksi olin kiukkuinen heti miehen lähdettyä. Se hyvä puoli siinä on, että kiukkusena siivoan ja hyvin siivoankin. Keittiö kiiltää nyt yhtä puhtaana, kuin se oli vuosi sitten uutena ja muuta sellaista pientä. Vielä puoli kahden aikaa yöllä löysin netistä vinkin kuinka etikalla ja soodalla saa räjäytettyä kalkkisaostumat pois. Sitä piti heti silloin kokeilla ja nyt odotan vain tuloksia. Sen piti antaa vaikutta yön yli. Mutta nythän on jo yön yli, koska on aamu.

Onko kello jo niin paljon, että voisi alkaa leipoa? Ostin viikonloppuna pakastepinaattia pinaattikeittoa varten ja nyt tekeekin mieleni pinaattisämpylöitä.

Huomenta.