Rakas päiväkirjani... Tinahäät

Miehellä ja minulla on tänään tinahääpäivä. En minäkään Miehelle tinaa ostanut, hopeaa vain, mutta Mies pisti paremmaksi ja osti maalia.

Talvilomalla kirjoitin, kun lasten ollessa isoäidillään, Miehen kanssa pidettiin seinän maalaus talkoot. Seinä jäi silloin maalaamatta, mutta talkoojuomat tuli juotua. Tänään kävi toisin.

Aamulla piti herätä aikaisin, kun Tyttärellä ja Poikasella oli vielä todistustenjako. Kellon soidessa kaivoin heti lahjan Miehelle, mutta vastavuoroisesti en saanut edes aamiaista. Todistusten jaon jälkeen makasin sohvalla ja tuijotin seinää, joka ei liki kolmen kuukauden aikana ole saanut väriä pintaansa, vaikka pelit ja pensselit on hankittu.

Olin saanut kahta tietoa listojen irroittamisesta ennen maalausta. Mies ja sisko sanoi, että pitää irrottaa, kaverit sanoivat ettei tarvitse. Päätin etten irrotta, kun kerta 50% oli sitä mieltä. En kerinnyt kuin vähän aloittamaan huonekalujen siirtelyä ja lattian teippaamista, kun Tytär meni narimaan isälleen, että pitää tulla katsomaan, mitä hullua oikein puuhaan. Maalaamisesta tulikin hiljaisen lahjan saamattomuus mielenosoitukseni sijasta mukava perhepäivä. Talkoojuomanakin ihan vaan limpparia.

Jälkeen

Ennen

Niin, mutta se hääpäivälahja. Seinä saatiin valmiiksi ja huomasin, kuinka kamalalta olohuoneen muut seinät nyt sitten näyttävät. Mies kauniisti kysyi, että vaihtavatko ne väriä vai säilyvätkö entisellään. Koska toivon niiden säilyvän entisellään, Mies kaivoi jostakin jemmastaan vanhan maalin sävykoodin ja kun rautakaupassa vielä kertoivat sävyä edelleen löytyvän, oli päiväni pelastettu. Ihan maalaamiseen asti ei tänään vielä päästy, mutta maali tuli rautakaupasta jo mukaan. Onneksi on kesäloma.

J.K. Pitihän ne listatkin sitten kuitenkin irrottaa, kun mies tuli huseeraamaan.

Edit: 5.6.2012. Löysin arkistojen kätköistä kuvan ennen maalausta.