Rakas päiväkirjani... Viikon kuluminen

Niin minä mieleni pahoitin... Tuomas Kyröä lainatakseni.

Tämä viikko on ollut paha viikko. Erityisesti tällä viikolla on harmittanut kaikki. Noin kaveri veispuukissa ehdotti kun aikani siellä kiukuttelin.

Tekniikka ei ole tällä viikolla harmittanut ollenkaan, koska olen siitä pitäytynyt mahdollisuuksien mukaan kokonaan erossa. Vähän vain Twitteriä ja sitten sekin alkoi heti harmittaa ja veispuukkiin olen harmistunut jo aika päivää sitten.

Kirjat eivät tällä viikolla ole harmittaneet lainkaan, koska olen pitäytynyt niistä kokonaan erossa. Mutta sekös sitten harmittaakin, kun ei ole saanut aikaiseksi lukea edes yhtä hyvää lukua jostakin hyvästä kirjasta.

Ruoka ei ole harmittanut tällä viikolla ollenkaan. Mutta siitä en ole pitäytynyt ollenkaan erossa ja se sitten harmittaakin, kun tietää, ettei ole yhtään katsonut mitä suuhunsa on pistänyt.

Nukkuminen ei ole tällä viikolla harmittanut ollenkaan, mutta siitäkin olen pysynyt koko lailla erossa. Unet ovat  olleet taas peräti kummallisia ja valveilla pitäviä. Yksikin yö lehtipuhallin imi kaikki tyynyni ja hiuslenkkini ja niitä piti sitten pelastella koko yö. Toisena taas sängyn vieressä oleva seinä (kantava seinä meidän ja naapurin välissä) mureni päälleni. Kolmantena yönä järjestelin vaatekasaa, joka sijaitsee sängyn vieressä odottamassa kaappiin menoa. Sen tosin tietysti olisi voinut ajatella olleen hyödyllnen yö, kuten ystävä asian ilmaisi. Ja sitten ne kaikki muut normaalit kummalliset yöt unissakävelyineen ja muineen.

Mutta tänään töistä tullessani ymmärsin yhden DNA:n Mähösen oivalluksista: En halua valittaa, mutta mitä järkeä näissä sananlaskuissa on? Kun viikkoni on ollut niin paha, niin kotonakin olen ehkä varmaan kai ollut sen näköinenkin. Että siis naama on mennyt ihan näkkärille.  Että miksi se naama menee juuri näkkärille? Mies selitti, että kun näkkäri on niin ryppyinen ja kiukkuinen naamakin on ryppyinen. Mutta eihän näkkärissä ole ryppyjä, kun siinä on kuoppia. Eikä kiukkuisessa naamassa ole sen enempää kuoppia kuin iloisessakaan naamassa. Niin, että miksi juuri näkkärille?