Rakas päiväkirjani... Koipia ja kanootteja

Olen jo pitkää halunnut saapikkaat. Sellaiset nätit ja sievät, vähän korkeammalla korolla. Nyt päätin sellaiset hankkia, hinnasta viis, pitäähän ihmisellä kuitenkin kengät olla. Alennusmyynnitkin vielä.

Kenkäkaupassa tuli eteen pari muuttuvaa tekijää. Tai ei edes muuttuvaa, hyvin vakioita ovat. Olen aikanani tullut kasvattaneeksi jalkaterän noin suunilleen pienen kanootin kokoiseksi ja sen lisäksi huomasin, että ennen niin näpsäköiden säärieni taakse on ilmestyneet pohkurat pohkeet. Tämä yhtälö lisättynä vielä jo mainitsemallani alennusmyynnillä, tarkoittaa että saapikkaita sopivan pituuden puolesta löytyi kokonaista kolme eri mallia, joista yläreunasta sopivat yhdet.

Otin ne, vaikken tykkää niistä. Edes korkoa ei voi kuin hätinä kutsua koroksi. Mutta kun saapikkaat piti saada. Ja pohkuraan kanoottiin ei ole tarjolla vaihtoehtoja. Mutta kun siellä olisi ollut niin monet kauniimmatkin. Siksipä siis annan nyt muutaman vinkin jalan kasvattajille:

Jos olet kasvattamassa jalkaterää, se kannattaa lopettaa n. 37-39 numeron paikkeille. Pienempi ei kannata, sillä silloin joudut ostamaan kenkäsi lastenosastolta ja isompi ei kannata, sillä silloin ei ole ollenkaan kenkiä joita ostaa.

Jos taas olet kasvattamassa pohkurapohkeita, lopeta se heti, jos saapikkaista haaveilet. Jos olet jo ehtinyt kasvattaa pohkeet, tilanne on vielä kuulemma korjattavissa keinolla, jota kutsutaan liikunnaksi (tämä on huhu, jonka toimivuutta en ole itse kokeillut). Mutta se jalkaterän kasvattaminen on se pahempi ongelma, se ei ole korjattavissa. Nyt sen tiedän.