Rakas päiväkirjani... Lisää hamuleita

Maailman ihanin mekkoni sai arvoisensa alushameen.

Tylliä 4,7m, satiini vinonauhaa 25m, puuvillakangasta 0,2m
ompelulankaa 2rl, rypytyslankaa 1rl.

Hamuli on tehty Seinäruususen blogista löytyvää ohjetta mukaellen.

Ensin ajattelin tehdä alushameesta yksi yhteen sopivan mekkoseni kanssa käyttämällä satiininauhan sijasta helmassa hamekankaasta itse tehtyä vinonauhaa. Elättelen kuitenkin toivetta että joskus minulla on vielä toinenkin maailman ihanin mekko ja koska sekin tarvitsee alushameen, oli satiininauha kuitenki  kestävämpi ratkaisu. Ja ommeltuani ensimmäiset 12 metriä nauhaa, olin toisaalta hyvin, hyvin iloinen, että joku muu oli jo valmiiksi silittänyt taitokset minulle ja nauha oli tasalaatuista.

Seinäruususen ohjeesta saa hyvin äkkiä kuvan, että hamuli on valmis tuosta noin vain hupsista. Mutta ei ollut. Tietysti, jos minulla olisi se saumuri, olisi rypytyksetkin olleet helppo juttu. Nyt pelasin rypytyslangan kanssa, kun ensin löysin netistä ohjeen kuinka se tapahtuu. Ja itseasiassa en edes löytänyt ohjetta, vaan erinäisiä toisenlaisia ohjeita lukiessani alkoi vähitellen muistumaan mieleeni yläkoulun kässäopen opit.

Nyt joudun enää keksimään fysioterapeutilleni selityksen, miksi niskani ja hartiani ovat taas ihan romuina. En todelkakaan uskalla kertoa, että istuin ompelukoneella hyvin epäergonomisesti taas kaksitoista tuntia, joskin kolmelle päivälle jaettuna tälläkertaa. Viimeksi mekon tehtyäni ft vihjaisi, että joko voisin järjestää ompelemiselle paremman tilan ja/tai voisin lyhentää yhtäjaksoisen ompelemisajan pituutta. Työtilan järjestäminen ei ole mahdollista ja työn tällä kertaa jaksotin. Sen saatoin unohtaa, että ft puhui 30min jaksoista, ei neljän tunnin, ja taukojumpankin saatoin unohtaa. 

J.K. Kuka järjestää seuraavat juhlat, että saan käyttää ihania hamuleitani?