Rakas (treeni)päiväkirjani... Farmiviikko 2

Jutan FitFarmin kakkosviiko.

Ihana pinkki
jumppamatto.

Kakrat antoi syntymäpäivälahjaksi ihanan pinkin jumppamaton ja se siivitti upeisiin treenituloksiin. Kaksi viikkoa sitten kun alotin, en päässyt yhtään polvipunnerrusta ja olen korvannut ne seinäpunnerruksilla. Tänään tein  jo 2*15 polvipunnerrusta. Juu ei, rintakehä ei mennyt lähellekään lattiaa, mutta sentissä on metrin alku. Tai jotain sinne päin.

Viime viikkoon verraten paino on pudonnut 4 kg, eli nyt ollaan jo himpun verran alle lähtöpainon. Huh, viimein. Vyötäröltä on lähtenyt 2 cm lisää, muut mittauspisteet +-0. Ensi viikolla hiilarien määrää vähennetään, luotan sen tuomiin tuloksiin.

Senttien paikalleen jääminen harmittaa nyt kovasti. Kun aina sanotaan, että mittanauha on tärkeämpi mittari kuin vaaka. Eikö niiden molempien lukemat voisi liikkua toivottuun suuntaan ihan reippaasti.

Riisiä, kanakebabia ja salaattia.

Ruoka-annokset on ihan hillittömiä. Jos söisin saman määrän kuin nyt, samaa ruokaa kuin ennen farmia, en todella tiedä mihin joutuisin. Kun ennen farmia aloin kiinnittää huomiota annoskokoihin ja sain niitä jopa pienennettyä mukavin tuloksin, niin nyt taas pitää syödä paljon ja jatkuvasti. Toki ruoan painosta yli puolet on kasviksia.

Tänään lonaaksi oli riisiä, salaattia ja kanakebabia. Tein kebabin itse. Ohjeen mukaan sen olisi kolmessa tunnissa pitänyt päästä sisälämpötilalta 100 asteeseen, mutta meidänpä uunissa se otti kaksi kertaa pidempään. Vaikka itse sanonkin, se oli hyvää ja ehkä kuuden tunnin arvoista. Tytär, joka katsoo jokaisen suupalansa (paitsi sitä ei lasketa, jos siinä on jotain makeaa), otti lisää ja Poikanen joka muuten vain on kranttu, antoi puoltavan lausunnon. Saattaa kuitenkin olla, että mukavuudenhaluisena silti jatkossa pitäydyn noissa 20min keittoajoissa.

Nälkä ei ole, eikä mieliteoille jää tilaa. Kakrat mutustivat äskön karkkia, eikä mieleni tehnyt melkein ollenkaan yhtään käydä tarkistamassa pussin sisältöä.