tiistai 1. joulukuuta 2020

Rakas (treeni)päiväkirjani... Aamulenkkeilyä

Vettä on Vanajassa virrannut siitä kun viimeksi kirjoitin päiväkirjaa. Anteeksi rakas päiväkirjani. Eikös niin tavata sanoa.

Edellisestä treenistä, ihme kyllä, ei ole yhtä kauan kuin edellisestä merkinnästä. Mutta koska merkintää ei ole, liekö tapahtunutkaan. Fitfarmin jälkeen kokeilin ainakin Motiviren verkkovalmennusta ja muistaakseni jotain kolmattakin. Kaikki ne lupaavat pysyvää elämäntapamuutosta, mutta ehkä minä olen menetetty tapaus, kun valmennuksen ajan noudatan ohjeita orjallisesti, mutta ei sillä tapojani muuteta valmennuksen jälkeen. 

Nyt olen omillani. Tai melkein. Olin somevastainen tosi pitkään. Sitten juuri oikealla hetkellä juuri oikea ihminen kysyi miksen ole Facebookissa. Liityin ja jäin koukkuun. Joku juuri hiljattain vihjasi, että olen melko aktiivinen, ainakin FB:ssä, vaikken ehkä muussa somessa (vain vanhat on FB:ssä sanoisi mun teinit).  

Jos niin kävisi nytkin, että jäisin koukkuun. Olen aina ollut liikuntavastainen (siinä tulee hiki ja pitää mennä suihkuun ja suihkussa kastuu. Olen ehkä ollut edellisessä elämässäni sokeria, koska en tykkää kastua). Nyt fysioterapeuttini sanoi, ilmeisesti juuri oikealla hetkellä, että mikset kävisi joka päivä 30 min sauvakävelyllä. Yli kymmenvuotisen suhteemme aikana hän on taatusti patistanut minua ennenkin, mutta nyt se jotenkin kolahti, miksi en. Jospa nyt jäisin koukkuun, niin kuin Faceenkin.

Viidettä viikkoa olen lähtenyt melkein joka aamu ennen heräämistä aamulenkille. Ai miksikö ennen heräämistä, miksei vasta illalla? Kun lähden heti aamulla, on se alta pois ja saan 23h olla taas ajattelematta liikuntaa. Vain 30 minuuttia, jollekin toiselle kevyttä jaloittelua 13 min kilometrivauhdilla, mutta minulle hengästyttävä sauvakävelylenkki. Tänään satoi seuraksi lunta, eikä lenkki tuntunut pakkopullalta. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahdun kommentistasi. Kiitos.