Rakas päiväkirjani... Halloween

Minulle kävi tänä Halloweenina samalla tavoin kuin viime vuonnakin. Olemme koko perhe katsoneet yhdessä Nelosen Vain elmää -ohjelmaa ja nyt eilen Tytär ja Poikanen valitsivat bileet koko perheen tv-tuokion sijasta. Samoin kävi viime vuonna tähän samaan aikaan, samaisen ohjelman ensimmäisen tuotantokauden kanssa. Viime vuonna bileet olivat kaverin järjestämät, eilen biletettiin meillä kotona.

Nyt jälkeen päin katsottuna, vaikka mitään ei mennyt rikki, ketään ei sattunut ja kaikilla tuntui olevan hauskaa, en vieläkään käsitä, mikä minut sai bileiden järjestämiseen suostumaan. Ehkä se, että omatkin vanhempani antoivat juuri alakoululaisena järjestää bileitä ja muistan kuinka kivaa se oli. Tosin 15 kakaraa isossa omakotitalossa on kuitenkin jokseenkin eri asia kuin 13 kakaraa meidän rivitalo kolmiossa. (Huh, nyt vasta huomasin, että paikalla piti olla yhteensä 13 kakaraa. Halloweenina. Sattumaa? I don't think so... No onneksi kaksi vierasta ei päässyt, niin kakaroita olikin vain 11. )

Poikanen ja Tytär lupasivat hoitaa bileiden kulut kuukausirahoistaan. Kauppareissun jälkeen taisi rahan arvo lapsosille käydä karmaisevalla (hih, sopii teemaan) tavalla todellisemmaksi, kun kuukausirahat meni, eikä riittäneetkään, vaikka olin kaupassa mukana hillitsemässä herkkujen ja koristeiden hankintaa. Kaksi kaunista silmäparia tuli luokseni räpsyttelemään ripsiään ja anomaan avustusta kuluihin. Enpähän voinut niitä vastustaa.

Juhla-aika oli kolme tuntia. Tytär ja Poikanen olivat hyvänä emäntänä ja isäntänä suunnitelleet juhliin ohjelmaa ja palkintokilpailuja, mutta kokemattomuus juhlien järjestäjänä kävi ilmi, kun ohjelma oli läpikäyty tunnissa, eikä 9-vuotiailla pojilla ja 11-vuotiailla tytöillä tahtonut sen jälkeen löytyä yhteistä säveltä. Menon käytyä jo liian railakkaaksi jouduin puuttumaan juhlien kulkuun ja saimme aikaiseksi pullonpyöritys ringin. Kysyin, haluavatko vieraat minun osallistuvan leikkiin ja olin kovin otettu, kun kuulin osallistumiseni olevan mieluisaa. Herätin hilpeyttä vieraissa kun laskin, etten ole n. 17 vuoteen pelannut pullonpyöritystä. Itse olin siitä lähinnä kauhuissani.

Illan päätteeksi tytöt alkoivat laulaa SingStaria ja ensimmäisten sävelten kajahdettua karkasivat pojat ulos pelaamaan Rokea ja pokea.

Verenpunainen booli teki kauppansa, vieraat olivat pelottavan näköisiä Halloween puvuissaan, ruokaa oli riittävästi ja

kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisin saanut olla mukana.