lauantai 19. helmikuuta 2011

Rakas päiväkirjani...

Tuttu tyttönen aloitti bloginsa tammikuussa sanoilla Äiti, kaikilla muillakin on!. Olen hänen kanssaan täsmälleen samaa mieltä. Halusin blogin kun kaikilla muillakin on.

Jos olisin valmistautumassa ylioppilaskirjoituksiin, voisin väittää, että aloitin blogin harjotuttaakseni oikeinkirjoitusta ja sisällöntuottamista. Tai jos olisin oikeasti kiinnostunut ja tietäväinen jostakin tietystä alasta tai aiheesta, voisin väittää aloittaneeni blogin jakaakseni tietoni muillekin ja luodakseni keskustelua mielipiteilläni. Tai jos liikkuisin paljon ympäri Suomea ja löytäisin mainoksia, joissa on hauskoja typoja tai kuulisin hauskoja keskustelunpätkiä voisin väittää alkaneeni bloggaamaan toisten riemuksi.

Mutta ei. Aloitin, koska kaikilla muillakin on! Kirjoitan puhtaasti omaksi huvikseni ja lukijoiden harmiksi, kuten pimputan pianoakin naapureiden kauhuksi. En koskaan jaksanut pitää vauvakirjaa lasteni vauva-ajasta, joten alanpa nyt pitämään kirjaa about So-called life of mine.

3 kommenttia:

  1. Hienoa. Eka lukija ilmoittautuu tässä. <3

    VastaaPoista
  2. Kiitos Katja. Sitten olenkin entistä tarkempi oikeinkirjoituksen, pilkkujen ja kaiken sen muun kanssa :-)

    VastaaPoista
  3. Ole hyvä eikä tarvi olla tarkkana minun takiani. Omaa päiväkirjaa saa kirjoittaa just niin kuin haluaa - onneksi. :)

    VastaaPoista

Ilahdun kommentistasi. Kiitos.