Ystävä on aina nimipäiväkseni tuonut tulppaanikimpun niin monena vuonna, kuin voin muistaa. Tänä vuonna en tulppaaneita saanut, kun ystävällä oli kädet täynnä pientä, suloista ja vaaleanpunaista työtä. Krysanteemi oli siis sitäkin ihanampi yllätys.
Tähän asti ystävä on siis pitäytynyt leikkokukissa Varmaankin tietää, kuinka olen kukkien kanssa melko avuton. Hetken olin hämmennyksissä, kun saamani kukka nyt yhtäkkiä olikin ruukussa, mutta löysin sille sentään astian, vaikka pihallehan se kai pitäisi viedä. Sen verran kukista sentään tiedän, etten kuitenkaan edes yrittänyt sijoittaa sitä maljakkoon.
Olen tätä ennen saanut kolme ruukkukukkaa. Ylioppilaslahjaksi sain ihanan orkidean. Orkidea voi hyvin koko kesän ja vaikka tiesin, ettei se tykkää muuttamisesta, halusin sen mukaani muuttaessani syksyllä lapsuudenkodistani. Ei tykännyt muuttamisesta ei. Viikon taisi selvitä, kunnes ei enää jaksanut.
Tupaantuliaislahjaksi sain sitten silloiselta pomoltani ison, vihreän, lehtevän "kukan" tai viherkasvin. Nimeä en tiedä. Sekin taisi selvitä viikon hengissä, kunnes sen lehdet kovasti ruskettuivat ja päättelin, ettei se voinut järin hyvin.
Meni aikaa ja töissä sitten puhuin näistä kukkakokemuksistani. Työpaikan naiset innostuivat hankkimaan minulle Juorun pistokkaan. Jouru kukkana kun ei kuulemaa kuole millään, kuten ei juoru puhuttunakaan. Istutin pistokkaan. Sain sen kasvamaan niin, että purkkikin piti vaihtaa ja vielä kerran vaihdoin mullatkin, mutta sitten tapahtui jotakin, juoru lässähti ja kuoli pois. Työpaikan naiset totesivat, ettei minulle kukkia voi antaa, kun Juorunkin saan tapettua.
Krysanteemi on kuitenkin ihana. Nyt alan googlettamaan, mitä sille pitää tehdä. Jaa, mutta eikös krysanteemeja käytetä aina kuivakukka-asetelmissa...
Ilostuinpa. Laura on paras: se kukka on siis ehjä kuolleenakin :)
VastaaPoista