Poikanen on hieman täydellisyyden hakuinen ja haluaa kaikki uudet asiat osata heti tai ei tee niitä lainkaan. Myös säännöistä pelissä hän pitää tiukasti kiinni ja hermostui totaalisesti, kun Muuttuvaa labyrinttiä pelatessaan huomasi siskonsa huijaavan, ei omaksi edukseen vaan veljensä eduksi.
Eilen kävimme poikasen kanssa keskustelua siitä, kuinka harmittavaa on kun hyvä kaveri osaa driftata polkupyörällä ja ajaa ilman käsiä. Totesimme kuitenkin, että poikanen osaa soittaa kitaraa, mitä kaveri ei osaa. Samoin totesimme, että vaikka toinen kaveri on hyvä pelaamaan lätkää, ei hän vielä osaa lukea ja poikanen sen oppi jo viisi vuotiaana. Tulimme tulokseen, että poikanen on Hyvä!
Poikanen sitten kysyi: "Äiti, missä sinä olet hyvä?" Jouduin miettimään. En keksinyt ilmiselvää vastausta. Olen päiväkirjallenikin kertonut monista asioista, missä en ole hyvä, kuten viimeksi kukkien hoidosta, mutta missä sitten olen hyvä.
Mietin ja kerroin. Pidän lukemisesta. En ehkä ole siinä teknisesti yhtä hyvä ja nopea kuin äitini ja sisareni, mutta olen silti hyvä lukemaan. Aikanaan kun harrastin laskettelua, en ollut siinä kilpailu tasolla, mutta olin riittävän hyvä nauttiakseni siitä. Tyttösenä hiihdin paljon, jäin aina kisoissa kakkoseksi tai kolmanneksi, mutta olinhan silti hyvä. Poikanen pelasti päiväni, viikkoni, vuoteni: "Niin ja sinä olet minun äitini."
Merkintöjä minusta, lapsistani, miehestäni ja ystävistäni eli So-called life of mine.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kommentistasi. Kiitos.