Alku syksystä tai loppu kesästä (riippuu kai siitä onko puolillaan oleva lasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täysi) kirjotin, kuinka näin ensimmäiset muuttomatkalla olleet kurjet.
Olivatpa aika veli kultia, mennessään veivät lukemiseni. Noiden kurkien jälkeen en ole lukenut yhtään kokonaista kirjaa. Hätinä edes lehtiä. Muutamia kirjoja olen aloittanut, mutta kaikki ovat jääneet, ei edes puolitiehen, vaan eivät ole vieneet alkua pidemmälle. Maailmassa on lukemattomia kirjoja, jopa sellaisia jotka ehdottomasti haluan lukea, mutta ne eivät nyt aukene minulle. Ilman kesken olevaa kirjaa olen ihan kuin en olisikaan, mataan vain eteenpäin.
Kurjat kurjet; tulkaa takaisin ja tuokaa lukemiseni tullessanne. Tai lähettäkää vaikka sähköpostilla. Faksikin käy, työpaikan numero löytyy netistä. Miksei sähkeenäkin, vaikka vastaanottajan laskuun. Tahdon vain lukea. J. Karjalaisen sanoin: "...Tuo se pois, takaisin sydäntäni vielä tarvitsen..."
Syksy!!!
Merkintöjä minusta, lapsistani, miehestäni ja ystävistäni eli So-called life of mine.
Kiitos kurjet! Tuulet toivat tullessaan Anna-Leena Härkösen Avoimien ovien päivän.
VastaaPoista