Rakas päiväkirjani... Kukkia ja musiikkia

Ystävätär toi kahden vuoden synttäri-nimppari kukat. On onneksi viime kerrasta viisastunut ja muisti, etten saa ruukkukukkia pysymään hengissä, toi siis tulppaaneja. (Ruukkukukkakokemukseni löydät täältä). Ei ole Aalto-vaasini ennen näin komeaa kimppua saanutkaan helliä. Ja sitä paitsi vain tulppaani onkin ainoa oikea kukka Aaltoon ja lempparini:

Lähtipä ystävätär vielä mukaan nauttimaan musiikistakin. Ihana Costello Hautamäki oli kaupungissa. Meinasin vain jo ovelta kääntyä takaisin kotiin tai vähintäänkin vaatia puolet lipun hinnasta takaisin, Costello kun oli leikannut tukkansa. Kyllä se olisi pitänyt mainita keikkamainoksissa.

Ennen keikkaa kävimme ystävättären kanssa tarkastamassa kylän uusimman baarin. Oli siinä baarimikolla ihmettelyn aihetta, kun puoli yhdeltätoista lauantai-iltana yksi tilasi keltasen limpparin ja toinen kaakaon. Ystävättären syy pelkkään kaakaoon näkyy jo päällepäinkin, mutta minullahan oli kuskikin, eikä siis mitään syytä limppariin. Siitä limpparistako mahtoikin johtua, että humalaiset känniääliöt tuntuivat tällä kertaa harvinaisen ääliöiltä. Mutta oli se Costello kuitenkin ihana, tukasta huolimatta.