Rakas päiväkirjani... Leipomista, taas

En mahda sille mitään, että taas kirjoitan leipomisesta. Olen vain niin kovin ylpeä itsestäni:
a) Tämä on jo kolmas lauantai peräkkäin kun leivon jotain. Se on enemmän kuin viimevuosina leipomista yhteensä.
b) Ehkä olen sittenkin hyvä äiti, kun annan lasten leipoa kanssani. Suorastaan laitan lapset leipomaan ja itse vain katson, etteivät polta itseään uuniin.
c) Ehkä todella olen sittenkin hyvä äiti, kun jauhojen lentäessä kiposta pöydälle en hermosutunut ollenkaan, vaan siivosin sen pois ja sanoin Poikaselle että nakkaa kuppiin tilkan lisää jauhoja.

Tänään oli vuorossa Mamman marjapiirakka. Se on Poikasen herkku ja bravuuri. Se oli myös oma bravuurini silloin joskus, ehkä Poikasen ikäisenä, kun leipomaan opettelin. Helppoa ja hyvää:

Siitä tuli tummahko, en ihan vielä hallitse uuniani.
Mutta en usko, että se makuun pahasti vaikuttaa. Ei voi.