En ole ikinä ollut allerginen millekään, paitsi penskana elikoille ja maidolle. Sitä ei lasketa, että elikot meinasi viedä hengen ihan tosissaan pariin kertaan silloin penskana.
Nih, mutta nyt kävi tänä keväänä koivu kimppuuni. Olivat kuulemma harvinaisen aggressiivisia. Eikä ne varmasti ainakaan leppoisammalle päälle tulleet, kun edellisellä viikolla kaadoin yhden lajitoverinsa. Otan todella osaa kaikkien niiden omien lajitoverieni oloon, jotka joka vuosi ja jopa koko kesän joutuvat siitepölyn kanssa tuskailemaan.
Aggressiivisilta koivuilta minut pelasti allergialääke, nenäsuihke ja silmätipat. Olihan se coktail, mutta nyt taas näen ja hengitän ja olen muutenkin elossa. Ehkä.
Merkintöjä minusta, lapsistani, miehestäni ja ystävistäni eli So-called life of mine.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kommentistasi. Kiitos.