lauantai 26. toukokuuta 2012

Rakas päiväkirjani... Nukkumisia

Joku aika sitten Poikanen oli kipenä. Laryngiitti oli niin paha, ettei Poikanen uskaltanut mennä parvisänkyynsä, kun pelkäsi ettei pääse sieltä alas, jos ei saa henkeä. Päätyi siis nukkumaan huoneensa lattialle. Jos kerran veikkakin saa, niin pitää siskonkin saada. Tytär siis siirtyi myös parvestaan lattiallle ja koska oli veikastaan niin huolissaan, piti siskonpeti laittaa, kun viekukkain piti päästä.

Olisiko siitä nyt viikko, ehkä kaksi tai kolmatta, kun uhkailin, lahjoin ja kiristin lapset lattialta omiin sänkyihinsä.

Tuli Tytär kipeäksi. Siitepöly tuntuu tänä keväänä kiusaavan kaikkia, vaikkei ennen ole, ja Tyttärellä kun on astma taustaakin, niin nyt ottaa vähän koville yöt. Tytär halusi lattialle nukkumaan, kun pelkäsi, ettei pääse parvisängystään alas, jos ei saa henkeä. Jos kerran sisko, niin sitten veikkakin. Poikanen oli niin huolissaan siskostaan, että piti rakentamani siskonpeti ja siellä taas tuhisevat viekukkain.

Tänään luin lehdestä tarinan, jossa kaksi perheen kolmesta lapsesta oli saanut 2. asteen palovamman kaadettuaan kuumaa kahvia päälleen ja kolmas oli saanut vieraan esineen hengitysteihin, kaikki päässeet siis ambulanssin kyytiin lapsuutensa vaiheissa. Luin myös lapsesta, joka oli 16-vuotiaana tullut äidiksi. Vielä luin kommentteja unikouluista, kun nykyään ei enää suosita huudatus-unikoulua, eikä niinkään tassuttelu-unikouluakaan, vaan pinnasängyn vieressä nukkumista ja siitä vähitellen kauemmas ja kauemmas siirtymistä.

Arvaapa, missä meinasin nukkua ensiyön. Yy-mhy lasten vieressä siskonpedissä. Jutut luettuani muistin taas kuinka paljon noita tuhisijoitani rakastan. Menin vain vähäksi aikaa loikoilemaan viereensä. Kun olivat vielä hereillä, laitoin itse silmät kiinni, että ottaisivat mallia. Ottivatkin. Poikanen tuli ihan viereeni, käpertyi siihen  kuin kissanpentu ja nukahti viidessä minuutissa. Tytär piti oman reviirinsä, mutta otti kädestäni kiiinni ja puristi kovasti. En tiedä koska nukahti, mutta unessa oli kun itse heräsin tunnin torkkujen jälkeen. Tytär puristi unessakin kädestäni vielä niin kovaa, etten meinannut saada irroitettua. Rakastan.

4 kommenttia:

Ilahdun kommentistasi. Kiitos.