Huomasinpas tässä, että vain muutama päiväkirjamerkintä taaksepäin valitin, kun en ole koskaan päässyt Halloween bileisiin. Nyt viime merkinnässä valitin, kun pikkujouluja on ihan liikaa. Äitini sanoisi, että kohden ei oo koskaan.
Mutta Joulu saa nyt tulla. Se on ainakin kohdallaan. Kävin tänään lasten ja Miehen kanssa laulamassa Kauneimmat Joululaulut ja kun on hanget korkeat nietoksetkin, niin mitään ei enää puutu. Paitsi joulusiivous, piparit, joulumuistamiset, kortit, kauppalappu, jouluruokien teko, riisipuuron resepti, puurokattila, joulukuusi... eih... Joulu, älä tule vielä.
Tärkeintä on, että joulukuun alusta asti Mies on kysynyt, joko ostaa minulle perinteisen valkoisen Joulutähteni. Ei vielä, se lakastuisi ennen aattoa. Ihana Mies, ei ole unohtanut Joulutähteäni. Vielä.
Merkintöjä minusta, lapsistani, miehestäni ja ystävistäni eli So-called life of mine.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kommentistasi. Kiitos.