Rakas päiväkirjani... Ei taaskaan nenäliinoja

Jo Rhett aikanaan sanoi Scarlettille elokuvassa (ja kirjassa) Tuulen viemää: "Kas tässä. Ota nenäliinani. Sinulla ei koskaan ole ollut niitä elämäsi tärkeimmissä kohdissa."

Ei minullakaan. Menin sitten taas leffaan, katsomaan Les Miserablesia, ilman nenäliinoja, vaikka tiesin vallan hyvin, että niitä tarvitsisin. Nyt on paidan hihat läpimärät.

Musikiit olivat upeat, massiiviset ja vaikuttavat. Fantinen melodia koskettaa minua syvälle ja Thenardierien sävel on hauska, niin kuin ovat roolitkin. Javertin sävelmä on synkkä ja uppoaa minuun parhaiten, Cosetten melodia on herkkä ja Eponien haikea. Jean Valjeanin sävel on vahva. Kaikki kuvaavat hahmojensa luonnetta ja tunteita hyvin. Koko musiikki oli oikein ja ihanaa.

Ihana Helena Bonham Carter oli Mme Thenardier ja kaikkien niiden näkemieni hänen hienojen naisten rooliensa jälkeen tämä ei niin hienon naisen rooli oli virkistävää. Tiesin etukäteen elokuvassa olevan mukana myös Sacha Baron Cohenin, jonka Borat, Bruno tai Ali G eivät todellakaan ole olleet minun juttujani, mutta vasta lopputeksteistä tajusin, että hän olikin nyt M Thenardier, eikä se haitannut ollenkaan. Daniel Huttlestone Gavrochena oli suloinen ja liikuttava. Koko roolihahmo on sellainen, joten muuta kukaan ei olisi voinut ollakaan.

Anne Hathaway Fantinena, Amanda Seyfried Cosettena, Eddie Redmayne Mariuksena ja Samantha Barks Eponinena olivat hyviä. Heistä ei minulla ole mitään sanottavaa, hyvää taikka pahaa. No Anne Hathaway oli kasvanut vakuuttavaksi Prinsessa päiväkirjoista (siinä olen  viimeksi hänet nähnyt). Muiden työtä en osaa verrata edes aikaisempiin töihin, sillä ovat minulle, elokuvien vähittäiskuluttajalle, vieraita nimiä.

Hugh Jackmanin Jean Valjean ja Russell Crowen Javert olivat varmastikin hyviä, mutta kovasti jäin ikävöimään Helsingin Kaupunginteatterin Lesmissin Pentti Hietasta ja Sören Lillkungia. Varsinkin Sören Lillkungin Javert oli jotain niin mahtavan upeaa, että jo leffaan mennessäni tiesin Crowen jäävän pahasti jalkoihin. Ja vaikka Sacha Baron Cohen ei elokuvaani häirinnytkään, ei hän toki vetänyt vertoja HKT:n M Thenardierille, Puntti Valtoselle.

Les Miserables. Näe ja vaikutu. Muista nenäliinat. Minä vaikutuin, mutta unohdin nenäliinat.