Rakas päiväkirjani... Ikkunoista näkee taas läpi

Muistinko viime merkinnässä kertoa, että olen lomalla. Enkä millätahansa lomalla vaan kesälomalla, jonka todistaa tämän päivän ihana auringonpaiste ja kaksikymmentäseitsemän lämpöastetta.

Saatuani riippumaton lupasin, etten tee lomalla mitään muuta kuin lojun riippumatossa. Mies oli kuitenkin ovela ja ennen riippumaton laittamista sai minut lupaamaan, että pesen lomalla ikkunat vaikken muuta tekisikään.

En ole oikein aamuihminen ja normaalisti herään parin tunnin kuluttua siitä kun olen olen noussut sängystä. Tänä aamuna kuitenkin Mies oli jättänyt töihin lähtiessään minulle aamukahvin termospulloon,sanomalehti odotti termarin vieressä ja aurinko helotti niin, että saatoin nauttia edellemainituista terassilla Kakrojen vielä nukkuessa. Kaikki oli niin hyvin, että heräsin jo puolikkaan kahvikupillisen jälkeen (tietysti, tietysti juon kahvini aina lähes kylmänä ja aamuauringossa se kahvi ei ehkä päässyt ihan heti jäähtymään, joten vertaus on huono, mutta siis heräminen oli nopeampaa kuin normaalisti).

Siitä huolimatta, että paras entinen äikänopettajani, nykyinen kirjailija Katja taannoin juuri oivallisesti lainasi Tove Janssonia ikkunoiden pesemisestä: "Luulen muuten että ikkunoiden pesu voi odottaa, niissä on juuri nyt sellainen kevyt ja kaunis utu jota ei pitäisi häiritä." (Kirjeitä Klaralta. Kokoelmassa Seuraleikki. Suom. Eila Pennanen) rohkaisin itseni ja heti herättyäni häiritsin ikkunoiden utua, niin kuin Miehelle olin luvannut.

Onneksi noita ikkuinoita on vain neljä ja puoli ja jokaisessa vain kaksi pintaa, joten urakka ei kauan kestänyt. Poikanenkin halusi kokeilla, ja hyvin pesikin, ei ainakaan raidakkaammin kuin minäkään.

Ikkunoista näkee taas läpi. Tunne vastaa lähes sitä kun saa
uudet silmälasit ja näkee maailman vähän tarkempana. Kakrat lähtivät urakan päätteeksi seitsemän kilometrin päähän uimaan, kun tuo kilometrin päässä oleva ranta "on ihan tyhmä."   Itse istun terassilla, kirjoitan päiväkirjaa ja syön aamiaista. Vaikka ehkä heräsinkin normaalia nopeammin, ei aamiaista voi heti herättyä syödä.

Ja tuo lasissa, tuossa kuvassa, se muuten on jääteetä, vaikka näyttääkin tummalta oluelta vaahtoineen kaikkineen.



J.K Aurinko meni pilveen ja vettä ripsii. Kuka antoi luvan? Mitä täällä tapahtuu?

J.J.K. Riippumatto on terassilla, kirjat ei kastu. Nyt koneen luukku kiinni ja Alvarin kanssa tuuliselle saarelle Katjan Kohinan mukana. Aurinkokin pilkahtelee taas.