sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Rakas päiväkirjani... Kuulumisia

Ei selityksiä.

En voi väittää, että ilmat olisivat olleet niin ihanat, etten ole ehtinyt kirjoittamaan päiväkirjaa. No olihan se hellejakso tässä välissä, ja ihana olikin, mutta sitä ei lasketa. Ja nyt on ollut taas märkää ja harmaata, eli sisällä olo aikaa on kyllä piisannut.

En voi väittää, että olisin ollut niin kiireinen, etten ole ehtinyt. No tietysti kevätjuhla-rumbat siellä ja täällä olivat tässä välissä, mutta niitä ei lasketa. Ja nekin on jo hoidettu, eikä niitä ollut kuin pari viikkoa.

En voi väittää, että olisin voinut niin huonosti, etten olisi jaksanut. Olen nyt reilun vuoden ajan syönyt monin kertaisen annoksen d-vitamiinia ja aurinko paistaa tähän risukasaan niin kirkkaasti kuin osaa. Voin paremmin kuin pariin vuoteen. Lääkäri kyllä sanoi, että saanhan kuvitella sen olevan d-vitamiinin vaikutusta, mutta kyllä sen oikeasti pitää olla jotain muuta. Mutta sama se, plaseboa tai totta, voin hyvn. Kromia olen syönyt puolisen vuotta ja se on auttanut karkin himoon. Tilalle on tietysti tullut suolaisen/rasvaisen himo (esim.  juustonaksut *nam*), että ojasta saatoin joutua allikkoon, mutta herkulliseen sellaiseen.

En voi väittää, että koira söi tietokoneen piuhan, kun ei meillä ole koiraa. Eikä muutakaan elukkaa, joka piuhoja söisi. Eikä sellaistakaan, joka ei syö. Undulaatin kyllä haluaisin. Tai kaksi. Sinisen ja vihreän. Niiden nimet olisivat Nobody ja Somebody. Mutta undulaattien pitää saada lentää usein vaapaana. Ja kun meillä on kitaroita täällä ympäriinsä enemmän ja vähemmän, niin Mies sanoi, että kitarat ja vapaana lentelevät undulaatit eivät sovi yhteen.

Mies laittoi minulle viikko sitten sunnuntaina riippumaton ja loma alkaa huomenna. Kyllä Tyttären ja Poikasen on jo korkea aika oppia itse laittamaan ruoka, minä en aio hievahtaa riippumatostani kirjojen keskeltä koko kesänä. Paitsi jos sataa. Ja sitten kun pitää mennä töihin.

Rakkaudella: Jimmi


1 kommentti:

Ilahdun kommentistasi. Kiitos.