En ole mikään virherpeukalo, joten minulla ei siis ole mansikkamaata ja tuo etupihan rinne, missä naapureilla kasvaa kukkia ja pensaita, saa meillä olla ihan melkein luonnon tilassa. Keväällä Mies kaatoi siitä vaahteran- ja pihlajanalut pois ja löysi tulpaaneja. Muuten nautimme luonnonkukista, lähinnä koiranputkista. Paitsi tänä kesänä rinteeseen on tullut lupiineja. Paljon tuoksuvia lupiineja.Viikko-pari siten löysin meidän pihalta elämäni ensimmäiset viisi etanaakotiloa. Iyyh. Epäilin heti, että ne eivät varmasti ole yksin.
Koska koiranputket ei ole niin kovin kauniita ja lupiinit ovat, ajattelin tehdä tänään päivän hyvän työn ja käydä nyppimässä koiranputket pois lupiinien tieltä. Löysin yhden etanan lisää. Olkoot. Ei yksi pääsky kesää tee.Hetken koiranputkia nypittyäni etanoita alkoi löytyä jo invaasio ja siihen loppui nyppimiset. Seuraavaksi huusin Miehen paikalle trimmerin kanssa ja siinä menivät etanat ja lupiinit samalla surinalla. Nyt on rinne trimattu niin lyhyeksi, ettei luulisi etanoidenkaan siinä viihtyvän, lupiinien toivon palaavan ensi vuonna.
Räkättienkin viihtyminen pihassa sai etanainvaasiosta selityksen.
Luin, että etanat hävitetään upottamalla ne etikkaan. Yritin, enkä voinut koskea yhteenkään edes hanskat kädessä. Iyyh. Joutunen siis opettelemaan ruohonleikkurin ja trimmerin käytön ja pitämään pihat siistinä. Koska minulla ei ole mansikkamaata, toivotan myös kaikki räkätit tervetulleeksi auttamaan.
J.K. Sanon niitä kaikkia etanoiksi, vaikka olisivatkin kotiloita. Etania ne pikkutyttönäkin olivat, joita hyvin harvakseltaan näki ja joilta poudasta kysytiin. Kaiken maailman vesilintujakin voi huoletta kutsua ankoiksi, kuka niitä kaikkia tuntee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kommentistasi. Kiitos.