Muutin toukokuun alussa töihin Helsinkiin. Kuljen junalla suurimman osan matkaa, mutta siirtyminen aamulla kotoa rautatieasemalle ja iltapäivällä rautatieasemalta kotiin aiheutti kotona keskustelua. Mies sanoi, että voin mennä aamulla bussilla, mutta hän ei aio hakea minua iltapäivällä, vaikka onkin aina ennen hakenut minut vanhalta toimistolta, vaan saan valita kävelenkö vai pyöräilenkö.
 |
| Onnea on... ... uusi vaaleanpunainen juomapullo ja vanha, vasta löytynyt sykemittarin gps-sensori. |
Juhannuksen jälkeen Mies keksi, että koska olen päässyt pyöräilyssä jo hyvää alkuun, lähdemme pyörälenkille. Se oli yllättävän kivaa. Tuuli tuiversi hiuksissa, eikä tullut ollenkaan niin hiki, kun tuuli kuivasi senkin (paitsi sitten kotiin tultua. Iyh... urheilun pahin puoli on, että siinä tulee hiki). Pyöräily oli jopa niin kivaa, että crostrainer saa jäädä kesälomalle (paitsi jos sataa).
Viimeistä edellisellä pyörälenkillä sykkeeni katosi mittarista kokonaan 3,5 km jälkeen, eikä tullut enää takaisin. Maksimisykkeeni on 186 ja vaikka syke katoamista edeltävässä ylämäessä kipusikin, mikä hämmentävää, yli maksimisykkeen 188:aan, en silti uskonut kokonaan kuolleeni, ihan vähän vain. Ja onneksi en uskonutkaan, ettei kuntoilut jääneet siihen, koska sykevyön uusiminen palautti sydämeni taas kartalle.
Mä tykkään sun treeneists. Niitä on hauska lukea!
VastaaPoistaPuoli vuotta sitten en olisi uskonut koskaan sanovani: Mäkin tykkään mun treeneistä:-D Ei vaan, kiitos. Musta on kiva kirjoittaa ja kiva, että joku viihtyy seurassani.
Poista