Jaksan yllättää itseni uudelleen ja uudelleen nyt ihan jatkuvasti. Tällä kertaa hämmennystä aiheuttaa lenkkeily.
En minä toki ihan oikealla juoksulenkillä ole ollut, mutta harjoittelen juoksemista. Se ei ole kuin pyörällä ajaminen, että kun sen kerran oppii, ei taitoa unohda. Juoksutaidon todellakin voi unohtaa ja siksi nyt siis harjoittelen juoksua: selkä suorana, lantio edessä, jalat vartalon alla, kädet rinnan korkeudella ja juoksemisen erottaa kävelystä siinä, että juostessa on hetki, kun molemmat jalat on yhtä aikaa ilmassa. Viimeinen on ehdottomasti haastavin ehto ja käsien sijoittelu.
Toissa viikolla juoksin kahden valopylvään väliä niin, että palasin aina kävellen takaisin lähtöpaikkaan. Poikanen oli mukana tsemppaamassa ja juoksi aina kaksi pylväsväliä siinä kuin minä yhden. Tällä viikolla laajensin reviiriä, kun juoksin kaksi valopylvään väliä, kävelin kolmannen ja etenin seuraaville pylväille; vartti eteenpäin ja toinen takaisin. Tänään oli Mies tsemppaamassa. Pyöräili rinnalla, kun minä puuskutin kuin juna eteenpäin.
En vielä ole ihan varma tykkäänkö juoksemisesta. Tai jos sataa, tai kun tulee pakkaset, sitten olen kyllä ihan varma, etten tykkää. En millään viitsisi lähteä yksin ulos urheilemaan (pyöräilyä koskee sama ongelma), vaan aina pitäisi olla joku mukana. Crosstrainer pysyy paikallaan ja seurana on vaikka joku aikaisemmin tallennettu dokkari tai leffa, se on jotenkin helpompaa.
Pyörälenkillä olen pari kertaa käynyt Pauli Hanhinimen, Juha Lehden ja Heikki Salon kanssa, mutta kun ne eivät juuri osallistu dialogiin, tykkäävät vain itse olla äänessä (toisaalta taas minä kyllä tykkään niiden äänestä).
En minä toki ihan oikealla juoksulenkillä ole ollut, mutta harjoittelen juoksemista. Se ei ole kuin pyörällä ajaminen, että kun sen kerran oppii, ei taitoa unohda. Juoksutaidon todellakin voi unohtaa ja siksi nyt siis harjoittelen juoksua: selkä suorana, lantio edessä, jalat vartalon alla, kädet rinnan korkeudella ja juoksemisen erottaa kävelystä siinä, että juostessa on hetki, kun molemmat jalat on yhtä aikaa ilmassa. Viimeinen on ehdottomasti haastavin ehto ja käsien sijoittelu.
Toissa viikolla juoksin kahden valopylvään väliä niin, että palasin aina kävellen takaisin lähtöpaikkaan. Poikanen oli mukana tsemppaamassa ja juoksi aina kaksi pylväsväliä siinä kuin minä yhden. Tällä viikolla laajensin reviiriä, kun juoksin kaksi valopylvään väliä, kävelin kolmannen ja etenin seuraaville pylväille; vartti eteenpäin ja toinen takaisin. Tänään oli Mies tsemppaamassa. Pyöräili rinnalla, kun minä puuskutin kuin juna eteenpäin.
En vielä ole ihan varma tykkäänkö juoksemisesta. Tai jos sataa, tai kun tulee pakkaset, sitten olen kyllä ihan varma, etten tykkää. En millään viitsisi lähteä yksin ulos urheilemaan (pyöräilyä koskee sama ongelma), vaan aina pitäisi olla joku mukana. Crosstrainer pysyy paikallaan ja seurana on vaikka joku aikaisemmin tallennettu dokkari tai leffa, se on jotenkin helpompaa.
Pyörälenkillä olen pari kertaa käynyt Pauli Hanhinimen, Juha Lehden ja Heikki Salon kanssa, mutta kun ne eivät juuri osallistu dialogiin, tykkäävät vain itse olla äänessä (toisaalta taas minä kyllä tykkään niiden äänestä).
Luontoiltoja ja historiaa areenasta. 5 kilsaa hujahtaa hetkessä!
VastaaPoistaNii joo, dokkareitahan nekin olisi. Ja äänikirjoja oon miettinyt (junamatkallekin), vaikka kirjastosta, nehän ois sitten niin kun leffoja.
PoistaJa sä aloitit mua aikaisemmin ton treenaamisen, mä olin sua ainakin viisi vuotta vanhempi (siis 28 v). No, kävinhän mä kuitenkin jo fillarilla töissä ennen kun aloin oikeasti treenamaan kuten sinä :)
VastaaPoistaJos mäkin sitten meen juokseen Suomi juokseen :-) Ei vaan, jos Forssan Suvi-illan pyöräilytapahtumaan (35km tai 95km) ensin.
Poista