Taannoin osallistuin keskusteluun, jossa kysymys oli yksinkertaisesti: Rakkausromaaneja? Kerroin lukeneeni juuri taas uudelleen Mazo de la Rochen Jalna -sarjan ja edelleenkin pitäneeni lukemastani. Kirjaharrastaja kyseenalaisti heti mielipiteeni Jalnasta rakkausromaanina ja niputti sen vain historiallisiin romaaneihin. - Miksi? kysyin. Pitääkö rakkausromaanin aina olla järjetöntä hömppää. Eikö riitä, että kirja on pullollaan rakkautta, vaikkakin tapahtumat sijoittuvat yli sadan vuoden päähän ja rakkauden lisäksi kertovat koko sukukronikan.
Nyt luin Robert James Wallerin Hiljaiset sillat ja pidin siitäkin. Onko viidenkymmen vuoden takainen historia riittävän uutta historiaa, että tämän rakkaustarinan saa sijoittaa historiallisen romaanin sijasta rakkausromaaneihin. Vai tekeekö se, että kirja on siirappia vaikka kertoo jotakin myös Iowalaisten kulttuurista -60 luvulla, kirjasta pelkän rakkausromaanin sen olematta lainkaan historiallinen romaani.
Hiljaiset sillat ei varmastikaan vedä kirjallisilla ansioillaan vertoja monellekaan kirjalle, edes Jalnalle, eikä varmastikaan Finlandia palkitullekin Mikko Rimmisen Nenäpäivälle. Hömppä tekee kirjasta automaattisesti roskaa, joten Nenäpäivän täytyy olla laatukirjallisuutta, koska en sitä ymmärrä. Voin kahlata Nenäpäivän väkisin läpi sen herättämättä ainuttakaan ajatusta tai tunnetta, vain koska se on must-kirja tai voin lukea hömppää, joka yleensä saa minut edes onnelliseksi, vaikkei sen syvällisempiä ajatuksia tai keskustelun aiheita suokaan.
Mikä tekee Jalnasta, uskallanko sanoa, jopa klassikon, mutta Hiljaisista silloista roskaa. Samaa voisin kysyä monesta elokuvasta. Mitä arvostetumpi teos, kirja tai elokuva, sen vähemmän sitä ymmärrän ja ne joista pidän, saavat arvostelijoiltakin vain pari tähteä. Osoittaako se sitten minun huonon makuni vai kriitikoiden?
Haluaisinpa tietää, kuinka päästä arvostetuksi kirja-kriitikoksi. Kuinka päästä sanelemaan ihmisille mikä on hyvää ja mikä huonoa. Tai elokuvakriitikoksi, sama se. Haluan oppia näkemään ne syvät merkitykset ja rivien välit tai niiden puuttumisen, joita selvästikään en näe koska voin pitää hömppääkin hyvänä kirjallisuutena, omassa lajissaan. Tarinana, pilvilinnana. Olen kai hömppä itsekin.
Merkintöjä minusta, lapsistani, miehestäni ja ystävistäni eli So-called life of mine.
Kyllä olet, hömppä :) Minä taasen en ole, koska romantillisesta kirjallisuudesta pidän lähinnä vain Utriosta. Ja se siis ei ole romantillista eikä missään tapauksessa rakkaudellista, koska se on kulttuurihistoriaa. Oppikirjoja siis.
VastaaPoistaOlen hömppä, ja siksi olenkin sun paras siskos!
VastaaPoista