Remontti etenee hienosti. Tänään pääsen jo omaan suihkuun ja huomenna vielä remonttimiehet viimeistelevät jotakin pikkujuttuja. Keittiön valaisimen puuttuva osakin, jonka piti tulla puolitoista viikkoa sitten, saapui sopivasti tänään puolituntia ennen sähkömiehen saapumista.
Toisen remonttimiehen piti aloittaa loma tänään, lähteä reissuun. Ilmestyi kuitenkin aamulla ovelle ja sanoi, että tulee vielä pariksi tunniksi töihin, kun laiva lähtee vasta kahdelta. No, tervetuloa vaan. Putkimies tuli kesälomaltaan vielä laittamaan meidän hanat paikoilleen, olivat niin sopineet remonttimiesten kanssa jo remontin alussa. Putkimiehen puhelin soi äsken:
-Hei kulta
...
-No missä sä sitten olet?
...
-Mä olen täällä laittamassa näitä hanoja ja sitten meen vielä toiseen kohteeseen laittamaan ne patterit.
...
-Mitä sä siellä olet?
...
-No mä olen täällä. Sunhan piti olla töissä niin mitä sen väliä on, mitä mä sillä aikaa teen?
...
-Hei kulta.
Voisin kuvitella mieheni käyvän kanssani täsmälleen samalaisen keskustelun (vaikkakin eri aiheesta) ja ulkopuolisen korvin sen kuulostavan yhtä hauskalta, kuin se nyt minusta kuulosti. Vaikka keskustelun aikaan se onkin hyvin vakava asia. Kihersin keittiössä ja mietin, kuinka kuinka ihanaa on olla töissä toisella eikä yrittäjänä, sillä kun toimiston oven laittaa takanaan kiinni lomalle lähtiessä, se tosiaan pysyy kiini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kommentistasi. Kiitos.