Rakas päiväkirjani... Oma koti, paras koti

Huomenna, oi huomenna pääsen kotiin.

Keittiön kaapit olivat paikoillaan, peitelevyt olivat paikoillaan, vesi tuli ja meni, sähköt oli vedetty ja valaisimet kiinnitetty, jalkalistat laitettu, seinät maalattu, kodinkoneet oli paikoillaan ja pölyä joka paikka täynnä. Remonttimies aikoo vielä huomenna aamupäivällä mennä viimeistelemään, vaihtaa jääkaapin kätisyyden ja näprää jotain pientä, mutta jo iltapaivällä pääsen kotiin. Saan alkaa miettimään mihin kaappiin tulee mitäkin ja laitanko hyllyn, jonka takia koti ostettiin, vielä paikoilleen vai olenko ilman. Ja pyyhkimään pölyjä. Kattolistat puuttuvat, mutta remonttimies laittaa ne maanantaina, kun saa apumiehen mukaan.

Tähänhän tämä siis ei kuitenkaan lopu. Kylppärin ja löylyhuoneen välistä puuttuu seinä kokonaan ja muutkaan seinät eivät näytä valmiilta, lattialämmitys on valmis ja lattia on valettu, mutta vesieristeet ja laatat puuttuvat. Kuivausrumpu on vielä kaupassa, saunan ja kylppärin ovet ovat kotona, mutta karmitkaan eivät ole vielä paikoillaan, lavuaarista ja suihkusta puhumattakaan. Ja pölyä tulee. Kaksi viikkoa, sanoi remonttimies, joka hänkin jo haikailee kesälomalle.

Vaikka lapsuudenkodissa onkin ollut hyvä olla, pääsen huomenna omaan kotiin. Suihkussa täytyy tietenkin käydä vielä täällä, samoin pyykki pesemässä, niin ja lapset sillä pölyjenpyyhintä palkaksi saamallaan trampoliinilla hyppimässä, ja saatan vielä jonkin yön nukkuakin jos niikseen tulee, mutta ei se mitään. Pääsen huomenna kotiin!