Rakas päiväkirjani... Delffiineistä

Tytär ja Poikanen rakastavat uimista, kuten varmasti suuriosa kaikista muistakin lapsista.

Tänä kesänä kakrat kävivät uimassa ensimmäisen kerran koulujen päätöspäivänä, 17 asteisessa vedessä ja viihtyivät reissussa viisi tuntia. Aloin arvella moisesta lutraamisesta heille kasvavan evät ja siksi kutsun heitä delffiineiksi.

Delffiinien kotijärvi olisi reilun kilometrin päässä,
mutta kun ne kerran haluatvat kaupungin toiselle
puolen uimaan, niin vietävähän ne on. Delffiinit
on sellaisia.  Ja onhan siellä tietysti kaunistakin.

Merelle delffiineillä on pitkä matka, mutta onhan
niiden joskus päästävä sinnekin. Naantalissa,
esimerkiksi, delffiinit viihtyivät meressä oikein hyvin.
Ihana auringonpaiste korvasi hyisen kylmän veden.

Feispuukissa puhun muutenkin paljon Tyttärestä ja Poikasesta, mutta kuvia Mies on ehdottomasti kieltänyt laittamasta mihinkään. Nyt joku kuitenkin erityisesti kysyi kuvaa delffiineistäni ja Miehen vastustuksesta huolimatta ja kiukun uhallakin teen poikkeuksen. Kas tässä:

Delffiinini. Taaempana Poikanen, etualalla Tytär.

Rakkaudella:  Jimmi