Rakas päiväkirjani... Äikkää

Meinasin päivänä muutamana kirjoittaa, että kävin lasten ja miehen kanssa pyöräkenkillä. Koska pyrin pitämään lauseeni lyhyinä ja sivulauseidenkin sijasta pidän enemmän lauseenvastikkeista, olisin kirjoittanut: "Kävin lapsineni, miehineni pyörälenkillä." Mutta kun ei minulla kuitenkaan ole kuin yksi mies, niin en voinut kirjoittaa. Mieheneni ei kuitenkaan kuulostanut kovin oikealta.

Täällä päiväkirjassakin kerron paljon tyttärestäni. Mainitsen hänet vain sanalla "tytär", se kuulostaa hellittelynimeltä samalla kun selittää täysin riittävästi kenestä on puhe. Tytär on kuitenkin sisällöltään niin paljon enemmän kuin kuin pelkkä tyttö. Mutta entäs poika sitten. Se on vain poika. Ei ole mitään toista nimeä, kuten vaikka pojatar. Tietysti koska tämä kyseinen, teksteissäni esiintyvä poika, on kuitenkin kuopukseni ja pikkuiseni hän on luonnollisestikin poikanen. Mutta jos hän olisikin esikoinen, eikä enää niin pieni, ei hän olisi silloin poikanenkaan. Tytär on tytär riippumatta iästä ja koosta.

Pojattaresta tuli mieleeni kun sisko luki ranskaa koulussa, hän teki itselleen ExLibriksen: La Roi. Kun kysyin, mitä se tarkoittaa, sisko sanoi, ettei se tarkoita mitään, mutta jos se pakko jotenkin kääntää, on se kuningastar. Sen jälkeen sisko on aina ollut kuningastareni.

Miehen sydämeen mahtuu vain yksi ämmä, mitali on tehty metallista ja piano on hieno. Ne ovat varmasti kaikille tuttuja muistisääntöjä oikeinkirjoitukseen. Yläkoulusta muistan, kun opettaja piirsi taululle talon ja kertoi tarinan opettaakseen paikallissijoja: (I)ines oli talon sisässä laittamassa ruokaa. E(l)la oli lähdössä ulos talosta, mutta huomatessaan illa(n) jo tulleen hän menikin takaisin taloon . (M)ade oli talon katolla, ja Abla pelästyi sitä niin, että oli pudota katolta. Alla(n) kiipesi nopeasti katolle auttamaan Ablaa ja hakemaan madetta.

Nyt samalla kun varmistelin noita paikallissijoja, törmäsin jo unohtamaani akkusatiiviin. Lauseessa: "Ostin auton" auto on siis taivutettu akkusatiivissa. Ei tämä muuten kiinnostaisi, mutta kun miehen ja hänen sisarustensa käyttämällä murteella lause olisi sanottu: "Ostin autot", vaikka ostettuna olisikin vain yksi auto, eikä niitä kaikkia. Asia mietityttää, koska tyttäreenkin tuo murre on jonkin verran tarttunut. Tytärtä lainatakseni esimerkiksi "Veikat kiusaa" vaikka hänellä onkin vain yksi kiusaava veli ja yleiskielellä asia kerrottaisiin että "Veikka kiusaa", jolloin veikka siis on taivutettu akkusatiivissa. Nyt asiasta luettuani ymmärsin, että mies ja sisaruksensa käyttävätkin aina -t päätteistä akkusatiivia. Yleiskielessä sitä käytetään vain persoonapronominin kanssa, kuten: "Näin sinut eilen kaupassa", jossa sinä on akkusatiivissa. Muiden kuin persoonapronominin kanssa akkusatiivi näyttää nominatiivilta ("Veikka kiusaa") tai genetiiviltä ("Ostin auton"). Olinpa iloinen, kun saatoin miehelle selittää, että hän tavallaan puhuu oikeammin kuin yleiskieli, mutta kun yleiskieli on oikeampaa kuin murre.

Äikkä on ihanaa ja aina niin yllätyksellistä. Tahdon takaisin kouluun.