Ranska kielsi burkat ja niqabit. Onnekseni en ole poliitikko, enkä joudu moisia asioita pohtimaan, sillä en pystyisi tekemään ratkaisua.
Olen juuri lukenut kolme kirjaa, jotka kertovat musliminaisten asemasta. Jean Sassonin Prinsessa ja Prinsessan tyttäret kertovat Saudi-prinsessasta, joka yrittää parantaa naisten asemaa Saudi-Arabiassa ja siitä kuinka toinen hänen tyttäristään jatkaa taistelua naisen asemasta ja toisesta tulee kiihko-muslimi. Anja Snellmannin Parvekejumalat puolestaan kertoo maahanmuuttaja muslimitytön halusta elää "tavallista" elämää ja suomalaistytöstä, joka löytää rauhan Islamista.
Kaikki kolme kirjaa olivat repiviä siinä todellisuudessa, jossa naisella ei ole merkitystä kuin öiden sulostuttajana ja poikalasten synnyttäjänä. Ja siitä todellisuudesta, jossa oman ja sukunsa kunnian häpäisee nainen vaikka vääryyden olisi tehnyt mies, vain siksi että mies on aina oikeassa, eikä siis voi tehdä väärin. Toisaalta kirjat olivat kauniita kertoessaan siitä rauhasta, jonka usko ja itsensä hunnuttaminen toivat sitä haluaville ja kaipaaville. Ja kertoessaan siitä kuinka hiekka-aavikoiden tuuli ja maa voivat opettaa niitä, joilla on aikaa ja taito kuulla.
Täyttyvätkö ihmisoikeudet ja uskonnonvapaus kun kielletään turva, rauha ja uskonnonharjoittaminen niiltä musliminaisilta, jotka omasta halustaan pukeutuvat burkaan. Toisaalta lainmuutos Ranskassa on helpotus niille naisille, jotka ovat burkaan pakotetut. Tai onkohan se sittenkään helpotus. Lukitaanko nämä naiset nyt loppuiäkseen koteihinsa. Lukemani kolme kirjaa antavat vahvasti sen kuvan, että musliminaiset Ranskassa eivät jatkossa pääse kotiensa ulkopuolelle.
Kuinka monta sotaa on käyty ja kuinka paljon pahaa joka päivä tapahtuu eri uskontojen nimissä. Voiko olla totta, että näiden uskontojen kantava voima, Jumala, Allah tai mikä ikinä nimensä onkaan, voi olla niinkin rauhaa rakastava heppu, kuin tarinat kertovat. Uskonnon nimissä tehdään mitä tahansa, mutta uskonsa tunnusmerkkejä on aina vain vaarallisempaa kantaa, aina holokaustista asti.
Tuli mieleeni vanha sananalasku: Kel' onni on, se onnen kätkeköön. Vapaaehtoisesti burkan päälleen pukevat musliminaiset peittävät itsensä Muhammedin oppien mukaisesti. Naisensa kotiin lukitsevat muslimimiehet kätkevät onnensa koteihin pois muiden miesten silmistä. Uskon tunnusmerkit piilotetaan, ettei jouduta kiusatuksi, halveksituksi, murhatuksi tai koska laki määrää niin.
Onneksi en ole poliitikko. Onneksi osaan lukea.
Merkintöjä minusta, lapsistani, miehestäni ja ystävistäni eli So-called life of mine.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kommentistasi. Kiitos.