Rakas päiväkirjani... Musiikkimuistoja

Pikkutyttönä vinyyli levyltä rahisevaa Rosvo Rudolfia ja salaa siskon Dingo -sinkkua: Kunnian kentät ja Sata rohkeaa laivaa. Isi vei muskariin ja autossa matkalla kuunneltiin c-kasetilta Irwin Goodmania. Äiti ei tykännyt, kun kotiin tultua hentoisella lapsen äänellä lauloin 'Haistakaa paska koko valtio valta'. Illalla veikka pelasi avaruuspeliä tietokoneella, jonka näyttö oli vihreä. Olin jo joutunut nukkumaan, mutta veikka antoi luvan kuunnella Juicen Marilyniä ja Viidettätoista yötä ihan hiljaisella.

Alakoulussa käsityötunnilla soi cd-levyltä Neon2: Polku ja Kemiaa. Äiti piti vielä pikkutyttönä ja osti vain Röllin lauluja ja Disneyn satuja. Periaatteen vuoksi en siis tykännyt Neon2:sta ja olin aika out, kun yläkoulussa huomasin kuinka ihania ne on! NKOTB:n, Take Thatin tai Back Street Boysejen ihanuutta en huomannut kuitenkaan koskaan, vaikka Bäkkäreiden konserttiin ystävättärien kanssa jouduttiinkin. Järkytimme konsertissa tosifaneja kysymällä kuvasta, että kukahan kukakin mahtaa olla.

Yläkoululaisena istuin talvi-iltana kynttilän valossa siskon huoneessa ja kopioin kaksipesäisellä mankalla siskon poikakaverilta lainattua Blue Moon -kasettia. Luin samalla Daphne Du Maurierin Rebekkaa ja tuo kirja ja Blue Moonilta löytyvä Tanita Tikaramin Twist in my sobriety ovat sen jälkeen kuuluneet toisilleen. Helsingin kaupunginteatterin Rebecca -musikaalistakin pari vuotta sitten jäi mielestäni jotain puuttumaan, niin hyvä kuin se oikeasti olikin, kun Tanita Tikaram ei ollutkaan mukana.

Riparilla korvalappustereoissa soi omatekoinen kokoelmakasetti jossa ainakin Yön Joutsenlaulu, Allekirjoittaneen Leikkikalujäppinen, Puolikuun Nyt loppuu todellisuus ja Klamydian Huipulla tulee. Joku isosista opettaa soittamaan kitaralla ja yhdellä sormella Metallican Nothing else matersin intron. 

Musikalen Hype Svenska teattern:ssa hypetti myös ysiluokkalaisena ja teatterin jälkeen soundtrack ja video oli hankittava. Itse en niitä saanut, mutta ystävättäret onneksi saivat. Hypessä ihastuttivat mm. Ville Pusa, joka on luonut sen jälkeen musiikki uraa ja Paavo Kerosuo, joka on jatkanut näyttelijänä. Saman aikaan discossa tanssittiin hitaita kun Ressu Redford lauloi Älä mee ja Withney Houston I Will Always Love You tai kun soi Twin Peaksin soundtrack.

Nenäliinoja kului monta pakettia kun vhs-nauhalta katsottiin Titanic ja Céline Dion lauloi My heart will go on tai kun katsottiin Leijonakuningas ja Elton John lauloi Can You feel the love tonight.

Miehen tapasin, kun baarissa biletettiin The Rembrandtsin Frendit tunnaria I'll be there for You. Nyt lataan tyttären mp3-soittimeen Anna Puuta ja Tehosekotinta ja poikasen soittimeen Eppu Normaalia ja Anne Mattilaa.

Istuttiin iltaa tyttökavereiden kanssa ja yhtäkkiä ne kaikki vanhat hitit löytyivät Youtubesta tai Spotifysta tai jostakin muualta. Sen hetken iloitsin tietokoneista ja internetistä (vrt. 3.3.2011 Tekniikkaa, voi ei).