Kuudentoista vuoden odotus palkittiin, kun me voitettiin taas lätkän maailmanmestaruus. Leijonat ovat sitä monesti yrittäneet vuosien varrella, mutta nyt me se tehtiin taas.
Kun rupean oikein miettimään, myös taitoluistelun MM-kisat piti olla näihin aikoihin. Google ystäväni tiesi kertoa, että olivathan ne, 24.4.-1.5. Sitä ystävänikään ei ensimmäisellä haulla tiennyt kertoa, kuinka Kiira Korvelle siellä kävi. Oletan että mitalia ei tullut, ei lähellekään, olisihan meidän voittoa pitänyt juhlia. Oliko Kiira Korpi siellä?
Urheilusta välillä musiikkiin. Laulun EM-kisoista, Euroviisuista, odotettiin ja ei odotettu ja taas odotettiin. Niitä pelejä en seurannut suorana lainkaan, vaan aina seuraavan päivän uutisista. Paradise Oscarin biisiä en ole kuullut vieläkään. Ja sekään ei nyt ihan selvinnyt, saavutimmeko me suomalaiset 21. sijan, vai jäikö Paradise Oscar sijalle 21. Artisti itse tuntui olevan tyytyväinen jo finaaliin pääsystä, mutta entä me muut suomalaiset?
Ja takaisin urheiluun. Keihäänheittäjä Tero Pitkämäki on meidän muutaman vuoden takaisen maailmanmestaruuden jälkeen jäänyt säännöllisesti kakkoseksi Norjan Andreas Thorkildsenille. Nyt kuitenkin Timattiliigasta kaikuu hyviä uutisia: jo avauskisassa 6.5. Pitkämäki nokitti Thorkildsenin, vaikka jäikin kolmanneksi, mutta jo toisessa osakilpailussa 15.5. me saimme kisavoiton ja Thorkildsen jäi kakkoseksi 21 sentillä. Lupaako tämä meille hyvää Yleisurheilun MM-kisoihin, vai iskeekö Pitkämäkeen arvokisajännitys? Kävin viimekesänä Kuortaneen Eliittikisoissa katsomassa Thorkildseniä ja Pitkämäkeä. Melkein harmitti Pitkämäen puolesta, kun kaikki teinitytöt jonottivat nimmaria Thorkildesniltä. Jos meidän Timanttiliign tulokset jatkuvat näin hyvinä, saisiko Pitkämäkikin osansa kunniasta ja nimmarijonon. Täytynee mennä katsomaan.
Mitähän me suomalaiset voisimme seuraavaksi voittaa, kun Roosbergin Nicokin on julkisesti kehdannut väittää, ettei ole suomalainen eikä haluakaan olla ja Kovalaisen Heikistä ei Lootuksella ole tuomaan meille formulamestaruutta.
Merkintöjä minusta, lapsistani, miehestäni ja ystävistäni eli So-called life of mine.
Hyvä Nico! Uskooko media sitä jo? Että sylettää.
VastaaPoistaTässä juurikin, vajaa viikko sitten, Suomen kuurot leijonat saivat lätkän MM-kultaa. Eivät tainnet päätyä Senaatintorille, tuskin saivat Tarjaakaan halata.
En minä sillä: itse huusin kaikilla pitkään säästetyillä kannustusäänillä jo 4-1 tilanteessa kuuleville leijonille. Tiedä sitten kuulivatko.
Mutta kultaseni: ralli! Ralli!
Ralli! Voi ei, nyt kalahti kalikka tosi kovaa. Miten saatoin unohtaa.
VastaaPoista