Viime syksynä ystävätär teki keittöremontin. Uusi keittiö on upea, käytännöllinen ja tilava. Remonttikärpänen puraisi: Minäkin haluan uuden keittiön. Heti! Mieskin innostui. Remonttikärpäsen puraisu on kuitenkin vaarallinen. Kun huomaa yhden remonttikohteen, niitä putkahtelee jatkuvasti myös lisää. Päädyimme siis myös kylpyhuoneen/saunan ehdottoman tärkeään kunnostamiseen.
Kävimme katsomassa keittiön kalusteet ja valitsemassa kylpyhuoneen laatat. Valitsimme remonttimiehet. Sanoivat, että juuri nyt on kiire syksy, mutta heti tammikuussa tulevat katsomaan ja arvioimaan. Tulivat helmikuussa. Sanoivat, että vähän on työt toisessa paikassa kesken, tulevat huhtikuulla tekemään, kun ilmat lämpenevät ja voi pitää ovia auki. No nyt on mustaa valkoisella, että tulevat kesäkuun alussa. Onneksi ei syksyllä vielä tilattu niitä keittiön kalusteita, olisi voinut ilmetä säilytysongelmia.
Hyvä sillään että remontti viivästyi, pääsemme nyt karkuun faarilaan. Mies ei ollut niin innoissaan, että joutuu evakkoon koko lomakseen, minä tietysti lomailen vasta elokuussa (kun poikanen aloittaa koulun. Snif. Pikkuiseni), vaan eihän täällä olisi voinut asustaa, ilman keittiötä ja kylppäriä. Lapset ovat innoissaan kesästä maalla, tytär ei kylläkään ole tainnut vielä hoksata että kaverit jäävät kaupunkiin.
Keittiöstäni tulee hieno. Mies vihjailee, että voisin sitten alkaa myös laittamaan ruokaa. Kummallista, en ymmärrä. En silti malta odottaa, voi kun jo olisi heinäkuu.
Jk. Edellisessä merkinnässä harmittelin, kun joudun hakemaan kodinkoneet kaupasta, josta en halua. Mutta enpäs joudukaan. Kävimme vielä uudelleen tarjouspyyntö kierroksella ja niin ne tarjoukset muuttuvat ja tämä tarjous oikeasti oli ohittamaton bonuksien kanssa tai ilman.
Merkintöjä minusta, lapsistani, miehestäni ja ystävistäni eli So-called life of mine.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kommentistasi. Kiitos.