Rakas päiväkirjani... Säästä

Eilen oli harmaa ja tuulinen päivä. Myös minä ja lapset olimme harmaalla ja tuulisella tuulella. Tuntui, etteivät pirtamme kohdanneet millään. Tavarat ei löytyneet tai ne olivat vääriä. Sukat olivat parittomia. Asiat joita piti hoitaa tuntuivat todella velvollisuuksilta. Jopa pöydän kattaminen oli haastavaa niin tyttärelle kuin minullekin. Illalla oli paha mieli, kun lauantai oli mennyt hukkaan kiukutellessa.

Tänään on aamusta asti paistanut aurinko ja ilma on mitä ihanin. Vaikka itselläni eilisilta venyi pitkäksi, silti auringon kutitellessa verhojen väistä jaksoin nousta aamiaisen laittoon, olin hyvällä tuulella. Lapset halusivat heti aamusta pelata tietokoneella, kun en antanut, sen enempiä mukisematta lähtivät ulos. Poikanen harjoittelee lähialueilla yksin (= siskon kanssa) kulkemista ja on monta päivää pyytänyt lupaa lähteä parin kilometrin päähän koulun pihaan leikkimään. Poikasen pelihermot vaativat vielä kovaa treeniä ja pelkäsinkin kiukkukohtausta kun jouduin taas sanomaan ei, kun ensin täytyy syödä ja sitten on parhaan kaverin synttärit. Uskon sen olleen auringon ansiota, kun poikanen normaalin kiukun sijasta yllätyksekseni tyynesti toteaa, ettei se mitään, koulun pihaan pääsee koska vain, mutta kaverin synttäreille vain nyt.

Jonakin aurinkoisen aamuna kävimme poikasen päiväkodintädin kanssa pakollisen '-Ihana ilma. -Niin onkin.' -keskustelun. Päiväkodintäti siinä sitten rupesi nauramaan, että nuorempana sitä aina ihmetteli, miksi aikuiset aina puhuvat säästä, eikö nillä oikeasti ole mitään muuta, tärkeämpää. Mutta nyt kun ikää on tullut, vaikka vain kymmenenkin vuotta lisää, sitä on oppinut huomaamaan, että sää on tärkeää ja siksi siitä puhutaan. Fyysisesti sään tärkeyden huomaa, kun auton ikkunat talvella on teräsjäässä ja muutenkin on jo myöhässä tai kun sateenvarjo on jäänyt kotiin, taivaalta tulee kissoja ja koiria ja bussi on myöhässä. Mutta kyllä se vaikuttaa mieleenkin. Tänäkin keväänä heräsin, kun kevätkin heräsi. Jaksan, viitsin ja vaivaudun tekemään asioita ihan eritavalla nyt, kuin pimeän ja loskan aikaan. Vaikka juuri nyt en viitsikään tehdä mitään, vaan istun terassilla kahvikuppi vieressäni ja nautin auringosta ja kirjoittamisesta. Juuri nyt olen tyytyväinen elämääni.