Vietän juhannusta täällä maalla lapsuudenkodissa, mutta sehän on melkein kuin mökillä olisi. Saisi valita kahdesta juhannuskokostakin, oman kylän tai naapurikylän. Toinen olisi klo 20 ja toinen klo 21. Niin ja ystävän mökillä olisi todennäköisesti kokko vielä perinteisesti puoleltaöinkin. Pitäisikö ne kaikki kiertää, niin olisi ainakin noidat karkoitettu. Vai oliko ne pääsiäistulet, jotka karkottaa noitia. Wikipedia tietää kertoa, että hedelmällisyyttäkin juhannuskokolla taiotaan. Keskityn mieluummin noitiin.
Juhannustaiat kun tuntuvat olevan tehokkaita, sillä tyttönä olen juhannuksena kurkistanut lähteeseen, luutinut kolmen tien risteystä, heittänyt vihtaa saunan katolle ja tietysti kerännyt seitsemän kukkaa tyynyn alle. Ja vaikka ruispeltoa vaatteitta juostavaksi ei olekaan kohdalle sattunut, naimisiin olen joutunut.
Kaija Pakkasen runon myötä hyvää juhannusta!
Hyttysen hyrinä, ukkosen jyrinä.
Perhosen lento, vanamo hento.
Purojen juoksu, mataran tuoksu.
Matojen tonkija, onnekas onkija.
Hehkuva katu, kuutamo satu.
Mansikkamaito - KESÄ ON AITO.
Merkintöjä minusta, lapsistani, miehestäni ja ystävistäni eli So-called life of mine.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kommentistasi. Kiitos.