Rakas päiväkirjani... Koti-ikävä jo nyt

Angiina iski. Kesän kunniaksi. Äänen menetys ei onneksi haitannut pakkaamista. Keittiö on nyt typötyhjä ja kaikuisa. Mies innostui eilen illalla yhdeksältä vielä ruuvaamaan vanhojen kaappien ovia pois, irrottamaan  työtasoja ja sen sellaista pientä. Käytiin vielä keittiön maalit valitsemassa ja se olisi nyt sitten tekijöitä vaille valmis. Muutama vanha laattakin tippui seinältä alas ihan itsekseen, ajattelivat kai helpottaa työtä.

Myös kylppäri on tyhjä ja kaikuu. Minä, uuteen kylppäriin muuttavat vanhat hanat ja pyykkikone haisemme kaikki etikalle. On meinaan huisin hyvä kalkinpoistoaine etikka. Saunan kahdessa panelissa on oksien muodostamia kuvioita: omena, keiju ja nalle. Merkkasin panelit, että säästävät ne. Sahaan ne pienemminksi, hion reunat ja teen niistä taulut uuteen saunaan. Mitähän kivaa uuden saunan paneleista löytyy.

Piti jo eilen lähteä maalle lapsuudenkotiini remonttia karkuun. Vetkuteltiin vielä yksi yö, kun aamulla piti kuitenkin olla täällä antamassa ohjeita remonttimiehille. Kävivät. Putkimies haluaa kolmekymmentä vuotta vanhan kuivauskaapin, jonka toimintaa ei ole ainakaan kymmeneen vuoteen edes kokeiltu ja joka oli tuomittu jo kaatopaikalle. Vieköön, säästyypä kierrätysmaksu meiltä. Remonttimiehen sukulainen haluaa vanhat keittiön laatikostot ja kaiken poltettavan materiaalin. Vieköön sekin. Säästö se on pienikin säästö, edes jätekuluissa. 

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Remonttimiehet teippasivat vasta lattiat ja putkimies irrotti pesuhanat. Saan olla vielä yhden yön kotona! Ei lapsuudenkodissani mitään vikaa ole. Isinikin piristyy kun saa lapsenlapset melskaamaan luokseen pitkäksi aikaa, mutta kun omasänky, parassänky. Tahdon olla kotona. Mutta josko se olisi sen arvoista ja nautin kotona olemisesta vielä enemmän sitten, kun kylppäri ja keittiökin ovat kauniit. 

On koti-ikävä jo nyt, vaikken ole edes vielä lähtenyt.