Rakas päiväkirjani... Maalla

Remontti kotona ei etene. Puolitoista viikkoa on mennyt ja ovat kaataneet seinän, purkeneet kylppärin ja saunan, purkaneet keittiön, tasoittaneet ja maalanneet keittiön katon, maalanneet keittiön seinät ja tasoittaneet lattian. Sanoivat, että toisessa kohteessa tuli yllättäviä lisätöitä. Sanoivat, että kaupungin vuokra-asuntojen remontti on kiireisempi, kun sinne on asukkaat juuri muuttamassa sisään. Miksei minun kotini ole kiireisempi?

Sopimuksia allekirjoitettiin niin sanoin, että toivoisin pääseväni juhannukseksi kotiin, mutta heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna on pakko jo päästä ja että valmista olisi heinäkuun puoleenväliin mennessä. Olisiko se vaikuttanut hintaan jos olisin sanonut, että juhannukseksi pitää olla valmista ja olisinko rahalla ollut kotona ehkä jo ensiviikonloppuna? Mies väittää, etteivät ne tahallaan kiusaa, vaan joskus työ vain on siinä vaiheessa ettei sitä voi jatkaa, että maalin tai sementin muka pitää antaa kuivua. Jaa.

Vaikka täällä maalla onkin ihanaa herätä aamulla linnun lauluun, kaipaan kaupungista risteyksessä tööttääviä autoja. Vaikka täällä maalla onkin ihanaa juoda aamukahvi ulkona yöpaidassa, kaipaan kaupungista keittiön ikkunasta ohikulkiessaan sisään kurkkivia naapureita. Vaikka täällä maalla onkin puhdas ilma, mitä hengittää ja pihaa, jossa hengittää, kaipaan silti kaupungin aina myöhässä olevia julkisia kulkuneuvoja ja sitä varttia, jonka kotona saan aamulla nukkua pidempään ennen töihin lähtöä.

Kyllä maalla on mukavaa. Silti kaupunki on minun paikkani.