Keksin maksaa vuokran siivoamalla. Huomasin sitten, että on meinaan eriasia siivota pikkuista rivitaloasuntoa kuin isoa omakotitaloa. Neljä päivää mennyt ja nyt on nurmikko ajettu, matot hakattu, lattiat imuroitu ja pesty, isoimmat hämähäkinseitit hävitetty ja jääkaappi pesty. Vielä pitäisi rännit tyhjentää, kylppäri ja sauna siivota, tyttären ja poikasen valoittama siskon entinen huone järjestää, ikkunat pestä ja pölyt pyyhkiä. No, onhan tuota päälle parikymmentä päivää vielä aikaa. Tahdon kotiin.
Onneksi mies jo ensimmäisenä päivänä, minun töissä ollessani, metsästi pölypunkit ja hämähäkit kahdesta parvisängystä, joissa meidän on tarkoitus nukkua. Sänkyihin ei varmasti kukaan ollut kajonnut minun ja sisarusteni muutettua pois kotoa, joten saattoivat hämpit vähän sydämistyä yksitoista vuotisten bileittensä pilaamisesta, mutta minä taas en ilman miehen ritarillisuutta olisi sormenpäällänikään noihin sänkyihin koskenut. Nyt on hyvä nukkua siskon vanhassa sängyssä ja herätä aamulla linnun lauluun.
Ja pölyjen pyyhkiminen. Niin. Poikanen ja tytär jo sen kyllä tekivätkin. Minä kun ajattelin, että hoitavat vain oman osansa kotitöistä niin kuin aina. Ei. Faari osti trampoliinin pölyjen pyyhintä palkaksi, kun niin suuren homman tekivät. Ajattelin sitten, että nyt ei tarvitsekaan viikkorahaa maksaa kun se tulikin tavarana, mutta on kuulemma tyystin erijuttu. Isovanhemmat ja lapsenlapset!
Mutta mikä tyttären ja poikasen mielestä parasta (tai nyt trampoliinin jälkeen toiseksi parasta), uimassa on käyty. Tai en minä. Minä olen nököttänyt auringossa rannalla, vasta juhannuksen jälkeen on vedet niin lämpimiä, että saatan sinne kuvitella uskaltavani. Mutta nuo muut. Vähintään kahdesti päivässä on pitänyt käydä luttaamassa siivouspölyt pois.
Kyllä maalla on mukavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kommentistasi. Kiitos.