Rakas päiväkirjani... Siirappia

Kirjahyllyssäni odottaa muutamakin ihan vakavasti otettava tai vakavan aiheen opus aina Kellokosken prinsessasta Sikaloihin asti. Niitä ennen päätin ottaa rennosti ja täyttää taas osan naisellisista velvollisuuksista lukemalla Helen Fieldingin Bridget Jones, Elämäni sinkkuna ja Elämä jatkuu kirjat. Colin Firth on ehdottomasti lemppari ulkomainen miesnäyttelijäni (lukuunottamatta Johnny Deppiä, Greg Wiseä, Hugh Grantia, Alan Rickmania, Sean Connerya, Kevin Costneria, Mark Harmonia ja niitä kaikkia muita) ja niinpä Bridget Jonesit on leffoina nähty jo jokusen kerran.

Elämäni sinkkuna kirja oli parempi kuin leffa, vaikka se ei tietysti paljon vaadi. Elokuva noudattaa kirjaa hyvin epäuskollisesti ja yhteistä on lähinnä hahmojen nimet ja luonteenpiirteet. Joka tapauksessa kirja oli nyt juuri sitä mitä kaipasin, hömppää ennen vakavia kirjoja. Vaikka odotukseni Elämääni sinkkuna kohtaan eivät olleet suuret, ne ylittyivät huomattavasti ja uskalsin odottaa Elämä jatkuultakin siksi enemmän. Nyt kuitenkin jouduin pettymään. Myönnän, että olen lukenut kirjasta vasta reilut sata sivua, vaan kun ei huvittaisi ottaa selvää mitä niillä lopuilla kolmella ja puolella sadalla sivulla on sanottavaa. Elämä jatkuu elokuva on vieläkin epäuskollisempi kirjalle kuin Elämäni sinkkuna ja vaikka voin lukiessani koko ajan nähdä Colin Firthin ilmeet ja kuulla hänen äänensä, on kirja enemmän siirappia kuin minäkään jaksan kestää.

Hömppä kuin hömppä vaikuttaa minuun silti aina samalla tavalla: se tekee minustakin hömpän. Alan haluta  kolmenkymmenen ruusun kimppuja töihin toimitettuna, yllätyslaskettelulomia Alpeille, pitkiä viikonloppuja b&b majoituksessa järven rannalla kynttiläilallisineen, timanttikoruja ystävänpäivälahjaksi ja sen sellaista pientä. Kun Mark Darcy Elämä jatkuu kirjassa sitten jonkin tällaisen pikkuyllätyksen jälkeen sanoi ensimmäistä kertaa Bridget Jonesille  "Minä rakastan sinua", mitä muuta saatoin kuin tirauttaa muutaman onnen kyyneleen. Mainitsin siinä ohimennen miehellekin, kuinka ihanan romanttista uusi rakkaus on ja samalla ehkä toivoin, vaikken timanttikorua lauantai-illan ratoksi, niin edes tuota taianomaista r-sanaa hömppäisen mieleni täytteeksi. Vahinko vain, että miehellä sattui juuri olemaan meneillään James Bond tv:ssä pahassa kohtaa joten muminasta, jonka vastaukseksi sain, en hyvällä tahdollakaan erottanut r-kirjainta. Palaan siis Bridgetin ja Markin seuraan ja Elämä jatkuu.