Sain mieheltä syntymäpäivälahjaksi Nintendo Wiin Classic -peliohjaimen, jotta voin pelata netistä hankkimiani klassikkopelejä: Bubble bobblea ja Boulderdashia. Juu-u, se oli kovin romanttista. Mies kysyi pari päivää aikaisemmin, mitä haluaisin lahjaksi. Vastasin etten halua mitään kysymyksen asettelun ollessa noin. Haluaisin jotakin, jonka hän on nähnyt ja ajatellut, että voisin pitää siitä. Tai haluaisin jotain, minkä hän muistaa, että olen vuoden mittaan kertonut haluavani. Mies muisti Classic -peliohjaimen. Miehetkö eivät koskaan kuuntele?
Mies lähti hakemaan äitiäni junalta ja samalla reissulla haki kimpun tulppaaneja. Luulin niiden olevan äitiltä, kun kerran samalla autolla tulivat, mutta sainkin mieheltäni ensimmäistä kertaa suhteemme aikana kukkia. Classic -ohjaimen lisäksi hän vielä ihan oikeasti muisti tulppaanin olevan lempikukkani. Ihanaa.
Nyt muuten liioittelin. Ei se ollut ensimmäinen kerta, kun sain mieheltäni kukkia. Luin viime viikkoista Hämeen Sanomaa, jossa oli mainos Demareista torilla, ja siitä muistin edellisen kerran kun sain kukkia: Mies ja tytär olivat olleet kaupungilla asioilla ja minä parikuisen poikasen kanssa kotona. Tulevat kotiin ja molemmat ojentavat ruusun. Miehelle ihmettelin, että kuinka nyt noin kukkia, voi kun ihanaa, vauvan takiako, kun ei juuri muuta syytä ollut. Kukkien tuojat vastaavat: -Ee-ei, ei meillä mitään syytä. Tuotiin vaan. Demarit jakoi näitä torilla.
Pieni valkoinen valhe olisi voinut olla aika suloista.
Merkintöjä minusta, lapsistani, miehestäni ja ystävistäni eli So-called life of mine.
Minä sain mieheltä joskus vihanneskuivurin. Ilmeeni nähtyään hän kertoi, miten paljon vaivaa oli nähnyt etsiessään sitä. Samaan aikaan serkku oli meillä kylässä ja sai omalta poikakaveriltaan ison läjän pitsialusvaatteita. Mietin, voisiko nämä molemmat ääripäälahjat tietyssä mielentilassa tulkita sovinistisiksi. Kummankaan mies ei sellainen kuitenkaan ole. Äitini sai omalta mieskamultaan purkkikukkia, sellaisia joita myydään haudoille istutettaviksi. Näitä on yhdessä naurettu - ei pahalla kuitenkaan. Ajatus on pääasia (kai, vai?).
VastaaPoistaajatus on pääasia, ehdottomasti. mutta saa sitä, asiaa ja miestä, vähän nauraakin. en pois kuitenkaan antaisi.
VastaaPoista