Oi ihana kevät! Se on tullut. Ai miten niinkö, kun taivaalta tänäkin aamuna tuli jos vaikka mitä. No murkut on tulleet! Ötökät, hämähäkit varsin, mutta ihan kaikki muutkin pysykööt metsässään, enhän minäkään niiden koteihin tupaa, varmasti ainakaan en tahallani. Ei siis tarvitsisi murkkujenkaan meille. Niin ne vaan joka kevät kuitenkin tulevat ja joka kevät minä yritän ajaa ne pois. Lähteväthän ne. Sitten kun ulkona tarkenee.
Kerran murkut tulivat takaisin, vaikka oli jo kesä.
Olin ostanut hunajasta tehtyjä tikkunekkuja ja jätin yhden yöksi kirjahyllyn reunalle. Olohuoneen lattialle oli poikaselle, vauva silloin vielä, laitettu viltti ja sen päälle leikkikaari. Aamulla kun heräsin, murkut kulkivat katkeamattomassa jonossa takaoven alta poikasen viltin alle, leikkikaaren rakenteita pitkin kirjahyllylle ja kirjahyllyn reunaa ylös nekun luokse, toista reunaa alas ja viltin alle. Niitä oli ehkä miljoona.
Olin juuri herännyt, se selittäköön miksen imuria keksinyt murkkusotaani, vaan kun en keksinyt otin kengän. Pyydystin kengällä niin monta murkkua kuin kerkesin ja loput ymmärsivät lähteä itse. Nostin viltin pois ja mokomat olivat kerinneet tekemään pesän sinne alle, tuomaan oikein muniakin. Taisivat olla sitä mieltä, että pesä on hyvä perustaa ravintorikkaille nekkuapajille. Itse olin toista mieltä ja tässä vaiheessa jo keksin imurinkin.
Kiikutin vielä nekun pihalle ja huvikseni seurasin, kuinka se katosi parempiin suihin alle puolessa tunnissa.
Ei kesä ja kärpäset, vaan kevät ja muurahaiset.
Merkintöjä minusta, lapsistani, miehestäni ja ystävistäni eli So-called life of mine.
Like
VastaaPoista:-)
VastaaPoista