Rakas päiväkirjani... Itserääkkäystä

Kaveri facebooksissa viittasi taannoin päivityksessään Suosikin Bees&Honey palstaan. Tästä viittauksesta muistin, kuinka teinityttösenä maattiin ystävän kanssa lattialla ja luettiin MeKax lehden Potsiboksia.

Potsiboksiin sai samaan tapaan kuin Suosikin Bees&Honey palstan Ekille, lähettää asiantuntijoille mieltä askarruttavia kysymyksiä, kuten:  Olenko normaali, kun kuukautiseni ovat punaista, eikä sinistä niin kun televisiossa? Ja, voinko olla raskaana kun suutelin poikaa? Ystävän kanssa olimme tietysti niin fiksuja ja valveutuneita teinejä, että jo silloin nämä kysymykset tuntuivat naurettavilta ja kyllä me nauroimmekin. Naurun lomassa ärsyynnyin kuitenkin ajatuksesta, että monen noista kysymyksistä täytyi olla keksittyjä ja että joku siis leikkii asioilla, joita joku toinen saattaa joutua ihan oikeasti pohtimaan. Toisaalta hermostuin myös siitä, että joku voi olla niin tietämätön, että joutuu tuollaisia kysymään ja jos joutuukin, niin nuortenlehden kysymyspalstako siihen on oikea paikka.

Ystävän kanssa laadimme kuitenkin Potsiboksiin oman kirjeen, johon keräsimme kaikki parhaat kysymykset saman kysyjän pulmiksi. Kirjettämme ei kai koskaan julkaistu.  Mutta joka kerta kun tuota palstaa luin ja ärsyynnyyin, vannoin etten koskaan enää lue, kunnes taas posti toi ystävälle uuden lehden ja taas luin. Poikkeuksetta luin aina ja kihisin kiukusta. Itserääkkäystä. Ihanaa.

Nyt olen jäänyt samalla tavoin koukkuun Katleena Kortesuon blogiin Ei oo totta . Kerta toisensa jälkeen luen blogin ja kerta toisensa jälkeen hermostun. Aina päätän, että en blogia enää lue, kunnes rss syöte esittelee uuden postauksen. Ja huomaan olevani koukussa.  Itserääkkäystä.Ihanaa.

Nyt viimeksi hermostuin blogin Comic sans -fonttiin liittyvistä postauksista (postaukset 11.3. ja 10.3.), jossa fontti haukutaan arvottomaksi ja sen käyttäjät lähes arvottomiksi. Ymmärsin blogin pointin. Asiatekstissä en minäkään käytä "hauskoja" fontteja, mutta epävirallisissa teksteissä kauneuden pitäisi olla katsojan silmässä, sanovat asiantuntijat mitä tahansa. Katleena on kouluttaja ja kirjailija, enkä missään tapauksessa kiistä hänen tietämystään ja ammattitaitoaan kielenhuollossa ja viestinnässä. Mutta ehkä, koska itse käytän Comic sansia epävirallisissa teksteissäni, loukkaannuin fontin puolesta ja myös omasta puolestani: jos joku on tuollaisen fontin luonut, niin miksi se tekee minusta huonon, jos käytän sitä. Ja tekeekö se minusta nyt vähemmän huonon kun tässä päiväkirjassani käytänkin Coming soon -fonttia, vaikka se monessa kohdin erehdyttävästi näyttääkin Comic sansilta.
Tiedä sitten.

Isoveljeni on tehnyt ja tekee edelleen parhaansa nostaakseen hermostumiskynnystäni, ja samalla nauttii täysillä siitä, kun lopulta saa minut kilahtamaan, joten harjoitusta on ollut vuosien varrella paljon. Onneksi veikkani ei tiedä näitä kahta heikointa kohtaani. Ihana veikka.