perjantai 28. lokakuuta 2011

Rakas päiväkirjani... Tarkkana kuin porkkan... eiku Google

Mies lataa tekemäänsä musiikkia johonkin musiikki foorumiin vähän niin kuin blogi tyyliin. Päätti sitten googlettaa nimimerkkinsä, jotta tietää, onko musiikkia ehkä jaettu tai kommentoitu johonkin muualle.

Sai hakutuloksina ensin omia juttujansa, mutta sitten tuloksissa tuli vastaan kuvia keittiöistä ja kylpyhuoneista. Ihmetteli siinä sitten, miksi sellaisia kuvia tulee hakutuloksena hänen ei niin tavallisella, sanoisin uniikilla nimimerkillään. Oli mies vielä kauhistellut yhtä kylpyhuone-kuvaa, että miten voikin olla niin kamalan näköinen. Hetken kuvaa tarkasteltuaan siinä oli ollut jotain tuttua ja klikattuaan kuvan auki, löysi itsensä täältä päiväkirjastani. Kamala kuva oli juurikin meidän vanhasta kylppäristä. Olin ladannut keittiö- ja kylppäriremonttimme kuvat päiväkirjaan miehen tietokoneelta tai muistitikulta.

Tarinan opetus siis on: Ennen kuin seuraavan kerran inhoilet jotakin, muista että se voit olla sinä.
Tarinan toinen opetus: Tee kylppäri remontti ajoissa.

J.K. Nimimerkillä: Kuluneella viikolla kolme päivää kirjallisen viestinnän, siinä ohessa myös sosiaalisen median, koulutuksessa ollut.

Jos mies siis olisi inhoillut vaikka vain päivää aikaisemmin, olisin voinut kertoa tämän koulutuksessa hyvänä varoittavana esimerkkinä.

perjantai 21. lokakuuta 2011

Rakas päiväkirjani... Diili

Vaihdoin miehen takkiin vetoketjun. Toimiihan se ja päältäpäin on ihan siistikin, mutta onneksi nurjalle puolelle katsotaan vain harvoin. Jos olisin harsinut sen ensin kiinni tai edes nuppineulattanut, siitä olisi saattanut nurjaltakin tulla ihan siisti, mutta kun helpommalla pääsee, kun ei neulata eikä harsi..

Sama juttu villasukkien kanssa. Varren vielä neulonkin, se on sentään oikein oikein nurin nurinta ja kantapään tekeminen on kivaa, jos joku sitten vain neuloisi sen jalkaterän osuuden. Kaikki villasukkani tyssäävät aina kantapään jälkeen, kun pelkän sileän neulominen ei ole kivaa.

Tässäpä bisnesidea. Yhtiökumppanini neuloo jalkaterät ja harsii ompeleeni (varmasti myös silittää kaiken, laittaa langan neulaan, luo silmukat jne.) ja minä ompelen ja neulon kaikki kivat jutut ja muuten vain chillailen, koska olen myös pomo. Voidaan ottaa myös ruoanlaitto mukaan: minä kokkaan ja hän tiskaa ja siivoaa muutenkin kaikki jäljet. Sinä saat paikan.

maanantai 17. lokakuuta 2011

Rakas päiväkirjani... Mistä tietää, että lapsi on kiukkuinen

Mistä tietää, että yhdeksän vuotias tytär on kiukkuinen? Se menee huoneensa piiloimpaan nurkkaan kuulokkeet korvissa kuuntelemaan heviä (Sauruxia) ja poppia (Anna Puuta) eikä ole kuulevinaan, kun yritetään lepytellä.

Mistä tietää, että seitsemän vuotias poikanen on kiukkuinen? Se ei laula illalla kylppärissä hampaita pestessään.

Vaikkei uskoisi, seitsemän vuotiaan reaktio on julmempi.

Nimim. Viime aikoina molemmat lapsensa suututtanut äiti.

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Rakas päiväkirjani... 30 Day Book Challenge


Facebook on siitä kiva, että sielä löytää kaikkia tällasia kivoja kuten:
30 Day Book Challege
Valitse siis kirja per päivä, tässä päivät ja mun kirjani:

Day 01-Your favorite Book
Richard Bach: Lokki Joonatan
Sain kummisedältä synttärilahjaksi kaksitoista vuotiaana. Kauan se kesti, ennen kuin luin "hassun lintukirjan", mutta kun sitten luin, se kannatti. Ja muutkin Bachit.

Day 02-Least Favorite Book
Hannele Huovi: Vladimirin kirja
Olen aloittanut sen vuosi toisensa jälkeen uudelleen ja uudelleen, koskaan vaan en saa loppuun

Day 03-A Book that completely surprised you (bad/good)
Hyvässä: Honey Aaltonen: Hurriganes
En olisi uskonut olevani kiinnostunut Hurriganesista, mutta kirjan luettuani aloin olla.
Pahassa: Dan Brown: Enkelit ja demonit
Luettuani Da Vinci koodin, odotin paljon Enkeleiltä ja Demoneilta, mutta se olikin sitä samaa. Tai kai pitäisi sanoa, että Da Vinci koodi oli samaa kuin Enkelit ja demonit, mutta kun luin ne väärin päin.

Day 04- A Book that reminds you of home
Daphne Du Maurier: Rebecca
Aina kirjaa lukiessani muistan kun luin sen ensimmäisen kerran, talvi-iltana, siskon huoneessa ja kuuntelin samalla Blue Moon -kasettia.

Day 05- A Non-fiction book that you actually enjoyed
Anna Kortelainen: Virginie!
Mielenkiintoinen tutkielma Albert Edefeltin mallista Virginiestä.

Day 06- A Book that makes you cry
Antoine de Saint-Exupéry: Pikku Prinssi
Kirjan loppu on hyvin koskettava.

Day 07- A Book that’s hard to read
Mikko Rimminen: Nenäpäivä
En päässyt kirjaan sisään ollenkaan ja on toinen niistä kahdesta kirjasta, joita en ole saanut loppuun asti aloitettuani.

Day 08- An unpopular book you believe should be a Best-Seller
Lisa Carey: Merenneitojen laulu
Kaunis tarina isoäidistä, äidistä ja tyttärestä. Kolme sukupolvea irlannissa.

Day 09- A Book you’ve read more than once
Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo
Tähän olisi voinut laittaa koko Austenin tuotannon ja monia muitakin kirjoja. Luen suosikkini uudelleen ja uudelleen monia kertoja. Olen kaavoihin kangistunut.

Day 10- The first novel you remember reading
Anneli Toijala: Lankasydän
Se kuului johonkin helppolukuisten kirjojen sarjaa, ja lainasin sen kirjastoautosta

Day 11- The Book that made you fall in love with reading
Daina Chaviano: Ikuisen rakkauden saari
Tarinassa kietoutuu upeasti kahden suvun tarinat sukupolvien takaa toisiinsa. Kaunista kerrontaa Kuubasta.

Day 12- A book so emotionally draining you couldn’t complete it or had to set aside for a bit
Dan Brown: Da Vinci koodi
Otti koville lukea. Vaikka kirja on fiktiota, se pisti silti miettimään asioita.

Day 13- Favorite childhood book
Carolyn Keene: Neiti etsivä (ne kaikki)
Kuten niin monen muunkin pikkutytön. Luin koko siihen asti ilmestyneen sarjan.

Day 14- Book that should be on hs/college required reading list
Garth Stein: Tiellä pysymisen taito
Lue lisää

Day 15- Favorite book dealing with foreign culture
Kathryn Stockett: Piiat
Niin totta Aparthaidin ajan amerikasta

Day 16- Favorite book turned movie
Mika Waltari: Komisario Palmun erehdys
Palmut on niin loistavia kirjana ja leffana, Joel Rinteineen ja Leo Jokeloineen ja tietysti Mika Waltareineen

Day 17- Book turned movie and completely desecrated
Vuoden 2007 jälkeen tehdyt Agatha Christien Miss Marple sovitukset
Joan Hickson ja Geraldine McEwan olivat ihania Neiti Marpleja ja Margaret Rutherford omalla tavallaan hauska kuin myös Angela Lansbury. Mutta tämä uusi, Julia McKenzie, ei sytytä, eikä sovitukset muutenkaan.

Day 18- A Book You can’t find on shelves anymore that you love
Jatko osa Jane Austenin Emmalle. En tiedä kirjailijaa, en tiedä kirjannimeä, enkä ole edes lukenut kirjaa. Mutta ystävätär luki, kirja on huono, mutta minäkin sen haluaisin lukea. En siis rakasta kirjaa, mutta kirjastostakaan en sitä löydä.

Day 19- A Book that changed your mind about a particular subject (non-fiction)
Hella Wuolijoki: Enkä ollut vanki
Ei se mielipiteitäni muuttanut, mutta hyvä se oli ja antoi kuitenkin ajattelemisen aihetta.

Day 20-A Book you would recommend to an ignorant/racist/closed minded person
Alex Haley: Juuret
Onpas nämä kummallisia nämä aiheet. Mutta juu, antaa ainakin ajattelemisen aihetta samoin kuin tuo edellinenkin.

Day 21-A guilty pleasure book
Kaikki ns. kioskikirjallisuus
Nautin ja luen, vaikka tiedän ettei pitäisi.

Day 22-Favorite Series (Edit)
Viihdeviikareiden kustantama Hitchcock -sarja 80-90 -lukujen vaihteesta. Jos ei olisi ollut tuota "Edit" mainintaa, olisin sanonut Patricia Cornwellin Scarpettat.

Day 23- Favorite Romance Novel
Jane Austen: Viisasteleva sydän
On mielestäni Austenin paras, vaikkei yleisesti ole saanut huomiota niin paljon kuin Ylpeys ja ennakkoluulo tai Järki ja tunteet

Day 24 - A Book you later found out the Author lied about
Arthur Goldingin: Geishan muistelmat
Se oli niin vaikuttavasti kirjoitettu, ettäsaatoin helposti kuvitella, että joku geisha kertoo omaa tarinaansa, mutta se kuitenkin oli kirjailijan omaa mielikuvitusta

Day 25-Favorite Autobiographical/Biographical book
Jyrki Hämäläinen: Seikkailija tämän maailman
Mies oli nähnyt ja tehnyt niin paljon ja kertoo siitä vielä hauskasti

Day 26-A Book you wish would be written
Monelta kirjailijalta jäi paljon sanottavaa kun kuolema tuli väliin kuten vaikka lähiaikoina Tabermannilta ja Carpelanilta tai meinneisyydessä vaikka Margaret Mitchelliltä, joka ei kirjoittanut jatko-osaa Tuulen viemälle, vaikka oli aikonut.

Day 27- A Book you would write if you had all the resources
Historian tutkimus voi kiinnosta, tai dekkarien kirjoittaminen tai sitten hömppä.

Day 28- A Book you wish you never read
Lars Ramslie: Fatso
Juu, olisi voinut jäädä lukematta. Lue, niin tiedät mistä puhun.

Day 29- An Author that you completely avoid/hate wont read
Kaari Utrio, Laila Hirvisaari... onhan näitä kirjailijoita joiden tyylistä en pidä.

Day 30 - An Author that you will read whatever they put out
Richard Bach, Anna-Leena Härkönen, Patricia Cornwell... onhan näitä lempikirjailijoita.

lauantai 15. lokakuuta 2011

Rakas päiväkirjani... Tekniikkaa, voi ei, Osa2

Näin mainoksen. Jäin koukkuun. Olen mainosten orja ja oli pakko saada uusi puhelin.
Ei se ihan yhtä ihana ollut, kuin vanha pinkkini, mutta on se violetti ja sopii siis violettiin kauteeni ja on siinä kosketusnäyttö. Siksi sen halusinkin, vaikkei se ollutkaan ihana vanha pinkkini.

Puhku toimi hyvin. Kunnes tytär halusi saada muistikorttini, kun sillä oli Anna Puun C'est la vie, joka ei suostunut siirtymään uudelle muistikortille, eikä soimaan uudessa violetissa puhelimessani. Mitä tytär tahtoo sen tytär saa (isänsä, isovanhempiensa, tätinsä ja enonsa opettamaa politiikkaa) ja ostin itselleni uuden muistikortin. Violetti puhku vain kieltäytyi lukemasta uutta muistokorttia.

Tietokonenero työkaveri räpelsi violettia puhkua pullapalkalla. Pullansa oli työmäärään nähden ansainnut, mutta puhkua tai oikeastaan muistikorttia ei saanut toimimaan. Violetti puhku lähti huoltoon. Ihmettelin, kun jo viikon kuluttua tuli viesti, että puhku on valmis. Kävin hakemassa. Myyjä: "Voi ei, ootko sä saanut viestin siitä. Ei sitä viestiä pitänyt lähettää, kun ei se puhelin ole valmis, se oli mennyt väärään huoltoon."

No, mies oli tyytyväinen. Olin saanut toisenlaisen, miehen himoitseman, puhkun huollon ajaksi lainaan ja mieshän sitä käytteli, ja käyttelee nyt sitten edelleenkin, ja minä miehen puhkua laina luurina.

Viikon kuluttua sain taas viestin, että violetti puhku on valmis. Kävin hakemassa. Kokeilin, ei lukeut puhku muistokorttiani vieläkään. Vein takaisin liikkeeseen. Myyjä räpelsi puhkua hetken ja se tunnisti muistikortin, sanoi, että ylimääräiset toiminnot pitää vain laittaa pois päältä. Onnessani säädin puhelimen taas mieleiseksni ja laitoin laturiin. Katsoin puhkua hetken kuluttua ja muistikortti oli "kadonnut". Vein puhkun takaisin myyjälle. Myyjä:"Ei se voi niin tehdä, että joku muistikortti toimii ja joku ei." Totesin, että voi tai ei, niin se tekee. Puhku lähti taas huoltoon ja mies sai himoitsemansa lainalaitteen ja minä miehen puhkun.

Viimeistään tällaisissa tilanteissa tulee mieleeni että miksi minä, joka olen poropeukalo näiden vehkeitten kanssa, hankin vehkeen josta en ymmärrä mitään.

Äh, vihaan tekniikkaa ja haluan vain oman violetin puhkuni takaisin.

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Rakas päiväkirjani... Päivällistä

Tein perjantaina päivälliseksi maailman parasta pinaattisoppaa.
Lauantaina tein päivälliseksi elämäni ensimmäisen kerran hernekeittoa ihan itse, eikä mistään purkista.
Sunnuntain päivälliseksi oli perjantaisen pinaattikeiton lopusta tehtyjä pinaattilättyjä. Niitäkin tein ihan itse paketin sijasta ensimmäisen kerran elämässäni.
Ehkäpä maanantaina siis on päivälliseksi lauantaisen hernekeiton lopusta tehtyjä hernelättyjä? Ei vain ensimmäisen kerran minun tekemänäni vaan ehkä jopa ensimmäisen kerran maailmassa. Taidan tehdä jotain muuta.

Edit: 10.10.2011 klo 16.57
J.K. Tapahtuipa kehä kolmosella sijaitsevan ruotsalaisen huonekaluliikkeen ravintolassa:

Minä: Lasten lihapullat mokolla, kiitos.
Tarjoilija: Nii, ranskalaisilla vai?
Minä: Mokolla, kiitos. *ystävällinen hymy*
Äitini tarjoilijalle: Laps' on Hämeestä, se tarkottaa mokolla perunamuusia.
Tarjoilija äitilleni: Aa, joo muusia. Onpa kiva oppia uusia sanoja.