Rakas päiväkirjani... Mekko

Olen vieläkin ihan onnessani omin kätösin värkkäämästäni hamulista. Yläasteaikoina ompelin jonkin verran vaatteita itselleni, kun koululta sai kankaat ja joskus myöhemminkin vielä jotkut housut olen itselleni tehnyt, mutta siihen se on sitten jäänyt. Nyt kärpänen puraisi taas oikein kovasti ja haluaisin vaan ommella ja ommella ja ommella. Vielä kun olisi se saumuri.

Onnen huumassani jätin kuitenkin kertomatta mekon syntyvaiheista (paitsi vetoketjun hankinnan ja neljästi ommellut saumat).

Nähdessäni mekkokankaan, tiesin heti minkälaisen siitä haluan. Harmikseni en itse osaa kaavottaa, joten tyytyminen oli valmiiseen kaavaan. Valmiin kaavan löytäminen olisi varmaankin vaatinut käsityölehtien lukemista ja on minulla yksi: Suuri käsityö, vuodelta 1998. Ei ollut kellohelmaista mekkoa siinä.

Hieman epäröin kaavan tulostamista A4 paperiarkille,
mutta niin vaan 11 arkista syntyi leikkaamalla
ja teippaamalla kellomekon helma.

Onneksi on kuukle. Helpon haun jälkeen päädyin http://www.leikkaa-ompele.fi/main.php sivustolle. Sieltä ostin ja tulostin A4 paperille kellomekon kaavan. Ei verta, hikeä, eikä kyyneleitä lehtiä selatessa, viivaviidakon tulkinnassa, kaavaa kopioidessa ja ajan loppuessa, vaan simppelisti, tulosta, leikkaa ja teippaa. Käyn uudelleenkin, kiitos.

Kaavat olivat pdf-tidostoina. Ok. Mutta, konepa herjasikin tiedostoa avatessa: Ei yhteensopivuutta laitteessa. Jäin miettimään, tietääkö tämä kurja tietokone ettei minulla olekaan saumuria. Tai tietääkö se, että ompelukoneeni on jo vanha? Laatu vehje kyllä ja toimii, mutta vanha ja yksinkertainen.

Miehen tietokone avasi tiedostot hankaluuksitta ja sehän tietysti tarkoittaa myös uuden tietokoneen ostoa minulle, koska ei ompelukoneeni ollutkaan yhteensopimaton. Mutta ensin saumuri.

Työohjeet kaavoissa oli tarkoitettu edistyneemmälle ompelijalle kuin minä. Ohjeet olivat selvät, mutta aivan liian yksinkertaiset:. Olisin kaivannut rautalankaohjetta. Vain muutaman esimerkin mainitakseni:
- Ompele kapea päärme.
Kuinka kapea, mikä päärme, miksi en käytä kaitaletta (käytinpäs!).
- Kaavaan on merkitty vetoketju.
Kuinka? Saattoi se olla, en vain löytänyt ja sovelsin.
-Sovita yläosaa ja tee korjaukset.
Mitkä korjaukset? Huomasin korjaustarpeet vasta, kun helma oli jo kiinni yläosassa. Ehkä siksi ratkojalla oli niin paljon töitä.

Nyt loppui mekkopuheet. Kolme päiväkirjamerkintää yhdestä mekosta alkaa olla jo liioittelua. Olen vain niin järisyttävän iloinen hamosestani.

J.K. Tällainen siitä tuli:

Rakas päiväkirjani... Juhlat

Mies täytti viisikymmentä vuoden toiseksi viimeisenä päivänä. Miehiseen tapaan hän ei olisi juhlia halunnut, mutta vaimoiseen tapaan pakotin hänet sellaiset viikonloppuna järjestämään. Juhlat olivat pienet ja kodikkaat, kun paikalla vain oikeasti Miehelle läheisiä ihmisiä.

En ollut ajatellut kukkia ollenkaan, kun ne aina kuolevat
(leikkokukatkin) käsissäni. Onneksi Käly toi ihanan kimpun.

Tytär koristeli kutsukortin.

Ja poikanen leipaisi Mamman marjapiirakan.

Tytär leipasi Miehelle
synttärikakun.

Ei se ole mies eikä mikään, joka ei miehen
ikään tullessaan saa Reinoja. 

Oikeastihan nämä olivatkin satavuotisjuhlat, koska Miehen
kaksoissisko oli juhlimassa kanssamme.

Kahvikupitkin riittivät.

Noita kahvikuppeja on viimeksi käytetty Poikasen ristiäisissä kymmenen vuotta sitten. Seuraavaksi niitä tarvitaan kai tyttären ylioppilasjuhlissa/valmistujaisissa n. kymmenen vuoden kuluttua. Ei ole juhlia meillä liian usein, vaikka niitä rakastankin. Seuraava syy juhliin pitäisi keksiä nopeammin.

J.K. Juhlavaa, iloista ja onnellista vuotta 2014 jokaiselle päiväkirjani lukijalle!