Rakas päiväkirjani... Vastaus haasteeseen

Sain ensimmäisen haasteeni. Ihanaa. Kiitos,  Katja.

Lempiväri: Vialotti, kuten Tytär pienenä sanoi. Violetti-kausi on siis meneillään, vaikka se onkin vanhanpiian väri.
Lempieläin: Kissa. Kotikissa. Kadehdin kissoja, jotka osaavat ottaa elämän niin lunkisti, kuin vain kotikissa osaa.
Lempijuoma: Kahvi, Jaffa (eikä mikään Fanta, vaan ihan oikea Jaffa). Oikein kovaan janoon ehdottomasti Vesi.
Antaa vai saada lahjoja: Saada. Olisi lahjojen antaminenkin kivaa, mutta kun en koskaan keksi mitään kivaa annettavaaa. No Tyttärelle ja ystävien vauvoille keksisin ja löytäisin aina vaikka mitä, mutta kun ei niitäkään ihan aina voi lahjoa.
Lempikukka: Tulppaani. Ja juuri kaupungilla ihailin erilaisten hedelmäpuiden kukkia: omena, kirsikka, luumu...)
Lempikuvio: Tähti
Intohimo: Hmm... Olen hyvinkin tunteellinen, mutta intohimoja en usko minulla olevan. Toisaalta, kun tahdon jotain, tahdon sen heti, enkä voi/halua odottaa hetkeäkään. Eikö sekin ole jonkinlaista intohimoa.
Lempinumero: 13


Seitsemän satunnaista faktaa itsestäni:
1.  Olen lukenut kirjat Hurriganesista, Albert Järvisestä ja Cisse Häkkisestä, mutta osaan nimetä ja tunnistan kuulleesani bändin biiseistä vain Get On:n ja I will stay:n.
2.  En yleensäkään tiedä koskaan, mikä bändi/artisti on kyseessä, kun kuulen minkä tahansa biisin radiosta, vaikka kyseessä olisi bändi/artisti, josta oikeasti pidän.
3.  Olen surkea oikeinkirjoituksessa, mutta tykkäsin koulussa ja tykkään edelleenkin äidinkielestä.
4. Vaikka kotini siisteydestä sitä ei voikaan päätellä, rakastan järjestystä ja järjestelyä. Ja myös sääntöjä ja organisointia. Yms.
5. Ennen kuin itselläni oli ajokortti, sisko opetti, että parasta autolla ajamisessa on ajaa kovaa lämpimänä kesäpäivänä auton ikkunat auki ja hoilata, silloin kasetin nyt kai cd:n tai MP3:n tahdissa, Hectorin Woyzeck:iä. Ajokortin hankittuani, olen itse havainnut Juicen Musta aurinko nousee:n toimivan lähes yhtä hyvin.
6. Pidän ihan hirmuisesti juustosta ja (kirsikka)tomaatista, yhdessä ja erikseen.
7. En ole koskaa ajanut mopolla, skootterilla tai vastaavalla (mottoripyörästä puhumattakaan). Siksi isäni epäili ajo-opetuslupaa hakiessaan, että tuskinpa ajan koskaan autoakaan. Inssi ja kirjallinen menivät kuitenkin ensimmäisellä läpi. Se, oliko se sitten minun vai opettajan ansio, on kai subjektiivinen asia.

Vähintään kymmenen hyvää mieltä tuovaa asiaa:
1. perhe
2. rakkaat ystävät. Niin uudet kuin vanhat, jo lapsuudesta asti seuranneet
3. hyvän kirjan lukeminen
4. jonkun toisen tekemä ihana ruoka
5. jäätelö
6. nukkuminen tai muu mitään tekemättömyys
7. juhliin pukeutuminen
8. aurinkoinen kesäpäivä
9. lämmin viltti kylmänä talvipäivänä
10. Tyttären alton-  ja Poikasen kitaransoittotaitojen kehityksen näkeminen, tai ehkä kuuleminen


Haastan edelleen Nannan, Sessukan ja Ennan.

Rakas päiväkirjani... Jos ei helluntaina

Jos ei griiliä helluntaina, niin ei koko kesänä. Sanoo vanha kansa.

Siispä aaamutuimaan heti laitoin Miehen ja lapset ikeen alle, työleirille. Lapset laiton juuriharjojen ja mäntysuovan kera jynssäämään terassin lattiaa. Mies alkoi siivomamaan syksyllä siivoamatta jäänyt grilliä. No, jouduin töihin itsekin, sillä samalla mäntysuovalla kuin lapsetkin, jynssäsin kalusteista hämähäkit loitommaksi.

Nelistään työ tuli tehdyksi hämmästyttävän nopeasti. Edes montaa soraääntä en kuullut. Tai ehkä en kuunnellut.

Nyt on massu täynnä grilliruokia ja kohta jälkkäriksi formuloiden kanssa kahvikoneella tehtyä cappucino-kahvia, jäätelökoneella tehtyä mariannejätskiä ja limpparikoneella tehtyä appelsiinilimpparia. Kyllä kesä on ihanaa.

Rakas päiväkirjani... Nukkumisia

Joku aika sitten Poikanen oli kipenä. Laryngiitti oli niin paha, ettei Poikanen uskaltanut mennä parvisänkyynsä, kun pelkäsi ettei pääse sieltä alas, jos ei saa henkeä. Päätyi siis nukkumaan huoneensa lattialle. Jos kerran veikkakin saa, niin pitää siskonkin saada. Tytär siis siirtyi myös parvestaan lattiallle ja koska oli veikastaan niin huolissaan, piti siskonpeti laittaa, kun viekukkain piti päästä.

Olisiko siitä nyt viikko, ehkä kaksi tai kolmatta, kun uhkailin, lahjoin ja kiristin lapset lattialta omiin sänkyihinsä.

Tuli Tytär kipeäksi. Siitepöly tuntuu tänä keväänä kiusaavan kaikkia, vaikkei ennen ole, ja Tyttärellä kun on astma taustaakin, niin nyt ottaa vähän koville yöt. Tytär halusi lattialle nukkumaan, kun pelkäsi, ettei pääse parvisängystään alas, jos ei saa henkeä. Jos kerran sisko, niin sitten veikkakin. Poikanen oli niin huolissaan siskostaan, että piti rakentamani siskonpeti ja siellä taas tuhisevat viekukkain.

Tänään luin lehdestä tarinan, jossa kaksi perheen kolmesta lapsesta oli saanut 2. asteen palovamman kaadettuaan kuumaa kahvia päälleen ja kolmas oli saanut vieraan esineen hengitysteihin, kaikki päässeet siis ambulanssin kyytiin lapsuutensa vaiheissa. Luin myös lapsesta, joka oli 16-vuotiaana tullut äidiksi. Vielä luin kommentteja unikouluista, kun nykyään ei enää suosita huudatus-unikoulua, eikä niinkään tassuttelu-unikouluakaan, vaan pinnasängyn vieressä nukkumista ja siitä vähitellen kauemmas ja kauemmas siirtymistä.

Arvaapa, missä meinasin nukkua ensiyön. Yy-mhy lasten vieressä siskonpedissä. Jutut luettuani muistin taas kuinka paljon noita tuhisijoitani rakastan. Menin vain vähäksi aikaa loikoilemaan viereensä. Kun olivat vielä hereillä, laitoin itse silmät kiinni, että ottaisivat mallia. Ottivatkin. Poikanen tuli ihan viereeni, käpertyi siihen  kuin kissanpentu ja nukahti viidessä minuutissa. Tytär piti oman reviirinsä, mutta otti kädestäni kiiinni ja puristi kovasti. En tiedä koska nukahti, mutta unessa oli kun itse heräsin tunnin torkkujen jälkeen. Tytär puristi unessakin kädestäni vielä niin kovaa, etten meinannut saada irroitettua. Rakastan.

Rakas päiväkirjani... On siis kevät

Joku väittää, että nyt on jo kesä, mutta en usko. Keväällä pitää olla lämmin ja vihreää ja kukkia ja vasta eilen huomasin, että näin on. Kesä voi alkaa vaikka sitten 4.6. kun mukaansa nimetty lomakin alkaa.

Mutta se mitä piti sanomani, oli kotimaista poppikappaletta mukaellen:


on siis kevät, kuljen autotien laitaa
auto ei kulje, mut bussin voisin maksaa
kevät, pystynkö millään enää kulkeen

autoremontin koin, en haluu enää jatkaa
kevät, kuljen autotien laitaa
auto ei kulje, eikä jalat viitsi kantaa
kevät, pystynkö millä kulkeen


sinä tarjosit polkupyörää
minä olin hölmö, panin peliin koko kinttuni
vaikka tarjositkin polkupyörää
minä olin hölmö, panin peliin koko kroppani

Sellaista runoilin. Auto on huollossa ja joudun kävelemään kolmena päivänä töistä kotiin. Onneksi ihana työkaveri pelasti tänään julmalta kohtalolta ja kiikutti kotiin omalla autollaan. 2/3 kävelyä enää uhkaa. Se tytteli, joka lyttäsi meidän auton niin, että se joutu kolmeksi päiväksi huoltoon, saisi antaa oman autonsa lainaan meidän auton huollon ajaksi. Nih.



Mutta on siellä ihana ilma. Ihan kevät. Ihan jäätelö ilma.

Rakas päiväkirjani... Koivu alkaa hellittää

En ole ikinä ollut allerginen millekään, paitsi penskana elikoille ja maidolle. Sitä ei lasketa, että elikot meinasi viedä hengen ihan tosissaan pariin kertaan silloin penskana.

Nih, mutta nyt kävi tänä keväänä koivu kimppuuni. Olivat kuulemma harvinaisen aggressiivisia. Eikä ne varmasti ainakaan leppoisammalle päälle tulleet, kun edellisellä viikolla kaadoin yhden lajitoverinsa. Otan todella osaa kaikkien niiden omien lajitoverieni oloon, jotka joka vuosi ja jopa koko kesän joutuvat siitepölyn kanssa tuskailemaan.

Aggressiivisilta koivuilta minut pelasti allergialääke, nenäsuihke ja silmätipat. Olihan se coktail, mutta nyt taas näen ja hengitän ja olen muutenkin elossa. Ehkä.

Rakaspäiväkirjani... Äitienpäivä

- Sai leivontaliinan: onneksi on kevään aikana opetellut leipomaan. 

- Sai saippuan, joka oli huovutettu villan sisään: onneksi on juuri ostanut tehokkaampaa käsirasvaa, niin voi pestä kätensä tavallisellakin saippualla. 

- Sai suklaisia sydämiä: onneksi lapset on karkkilakossa, niin saa syödä ne yksin. 

- Sai aamiaisen sänkyyn kera Happy Birthday -laulun: onneksi aamiainen oli herkullista ja laulu kaunista. 

- Sai kaksi itse tehtyä korttia: onneksi toisessa luki sata kertaa I love You ja toisessa oli runo: Äitini oma, olet soma. Tarvitsen sinua hellimään minua.

I ♥ Poikanen, I ♥ Tytär.

Poikanen on jo jonkin aikaa hokenut hokemaa: Mun oma, tosi soma. Älä ota. Osta oma. Nähdessäni nyt kortissa runon alun, luulin jo runon kuuluvan: Äitini oma. Älä ota. Osta oma.

Rakas päiväkirjani... Voi vitsi osa 2

Tyttärelle tulee Koululainen -lehti ja sitä lueskelin, että ymmärtäisin edes jotakin siitä mikä on in ja mikä out. Koululaisessa on vitsipalsta ja sieltä poimin jotakin, mitä kihersin hetken aikaa:
- Mitä nenällesi on tapahtunut, Petteri?
- Joulupukki unohti maksaa sähkölaskun.

Kih.

Poikasen lemppari tällä hetkellä on:

Suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen kilpailivat siitä, kuka hyppää korkeimmalta. Ruotsalainen hyppäsi sadasta metristä ja mursi kätensä. Norjalainen vuorollaan hyppäsi sadasta viidestäkymmenestä metristä ja mursi jalkansa. Sitten tuli suomalaisen vuoro. Hän hyppäsi kahdesta sadasta metristä, eikä saanut naarmun naarmua. Miten se on mahdollista? Suomalainen käytti laskuvarjoa.

Hi-hi.

Tytär kertoi vitsin:

Olipa kerran mies ja nainen, jotka menivät naimisiin. He muuttivat asumaan autiolle saarelle eivätkä keksineet saarelle nimeä. Pariskunta päätti, että heidän ensiksi kuulemansa sanaa olisi myös saaren nimi. Eräänä päivä saarelle tuli postimies. Yksi kirje putosi mereen ja postimies huusi."Voihan kamelin pylly!" Saaren nimeksi tuli siis Kamelin pylly. Pian pariskunnalle syntyi poika ja nimi ongelma oli taas olemassa. He päättivät taas nimetä poikansa ensiksi kuulemansa sanan mukaan. Postimies tuli taas saarelle ja koko postilaukku putosi mereen. Postimies huusi: "Voihan reikä!" Pojan nimeksi tuli siis Reikä. Yhtenä päivänä Reikä katosi ja vanhemmat soittivat poliisille: "Olemme täällä Kamelin pyllyssä, emmekä löydä Reikää mistään."

Olihan... noh... ha-hah.

Mies avasi sanaisen arkkunsa:

Pojan kirje tytölle:
Kirjoitan sinulle ensimmäistä kertaa. Käyn ensimmäistä luokkaa toista kertaa. Minulla on kolme sormea ja meillä on kotona sirkkeli.

*naur*

Yksi vielä lapsuudesta, tuli Miehen sirkkelistä mieleen:

Miten kissan saa sanomaan "Wuf"? Valelee bensalla ja sytyttää tuleen.
Miten koiran saa sanomaan "Njiau"? Pakastaa ja ajaa sirkkelistä.

Noh, noh. Oikeasti pidän elämistä. Ainakin kissoista.


Voi vitsi osa 1 löytyy vuoden takaa.

Rakas päiväkirjani... Jos vaikka mitä

Olipa tapahtumakas viikonloppu, vaikken mitään tehnytkään.

To-pe yönä Poikanen sai ensimmäisen kerran ainakaan pariin vuoteen akuutin laryngiitti kohtauksen. En muistanutkaan, kuinka pelottavaa se on ja vaikka olen aina ylpeillyt sillä, kuinka olen hyvä hoitaja, nyt meinasin pyörtyä.

Perjantaina kävin Poikasen kanssa meidän kammottavalla omalääkärillä. Poikasella oli pienenä korvatulehduskierre, ja omalääkäri kerran totesi minulle, että ei itkevän lapsen kanssa aina tarvitse tulla lääkäriin, lapsi voi joskus kaivata vain äidin syliä. Katsoi sen jälkeen pojan korvat ja totesi niiden tulehtuneen. Sen jälkeen olemme aina käyneet yksityisellä lääkärillä. Nyt siis kuitenkin menimme omalääkärille. Lääkäri kysyi, miltä yskä kuulosti. Kerroin, että kuivalta, kovalta ja että Poikanen ei saanut hengitettyä. Että viimeksi samanlainen todettiin akuutiksi laryngiitiksi ja Poikanen sai kortisonia. Lääkäri siihen: "Se on aina kurkunpääntulehdus, jos ääni on vähänkin käheä, ei niihin aina kortisonia anneta."

Pe-la yö meni hyvin. Lauantaina Mies oli migreenissä ja lasten pitkäaikaisten toiveiden pohjalta jätimme Miehen kotiin ja suuntasimme Mega-Hoploppiin. Mikäs siinä oli viettää lauantaita hyvän kirjan kanssa Hoplopin pehmeällä sohvalla, kun kakarat kirmasivat touhuissaan, eikä kukaan (mies, lapsi, tms) eikä mikään (pyykkikone, imuri, tms) vaatinut mitään. Neljä tuntia pyrähtivät kuin siivillä.

La-su yönä hengittelinkin sitten taas viileää yöilmaa ja join jäävettä Poikasen ja laryngiittinsä kanssa.

Su lapset saivat taas tahtonsa läpi, kun Faari ja Mies päättivät tuoda trampoliinin Faarilan isolta takapihalta meidän pienelle takapihalle. Siinä se nyt nököttää, pyykkitelineeni paikalla. Lapset sentään olivat onnessaan. Ja Faari ja Mies, kun saivat lapset iloiseksi. Tunnuslauseensa lie: Mitä lapsi tahtoo, sen lapsi saa. Faari tosin väittää, että minulle aikoinaan antoi periksi vielä enemmän. Ei voi pitää paikkaansa, koska en muista.

Tätä kirjoittaessani Poikanen tuli taas itkemään, halusi ulos hengittämään... saas nähdä minkälainen yö tulee.  Huomenna saa Mies käydä näyttämässä Poikasen yksityisellä lääkärillä.

Rakas päiväkirjani... 100

Nyt on juhlan aika. Tai jo edellinen päiväkirjamerkintäni olisi ollut, mutta missasin sen täydellisesti. Onnea, Rakas päiväkirjani, olet kuunnellut minua jo 100 merkinnän verran. Tai niin, nyt siis jo 101:n.

Sadan kunniaksi Canalista. Meille ei Canalia hankita. Ei hankita, se on niin kallis. Jotain pikku kanavapaketteja olen tilannut, että Formulat näkyy, mutta Canalia ei meille tule. Nih.

Mies katsoi kauniisti, huokaili haikaesti, hakipa jäätelöäkin ja: "Jimmi tässä hei... Onko se Canalin hyvä tarjous vielä voimassa?... Joo, saa laittaa näkymään heti." MM-lätkä alkoi tänään.

Rakas päiväkirjani... Vihastus ja ihastus

Vihastus: gmailin ja bloggerin käyttöehdoissa taidetaan ehkä sanoa, että tilin avaamisen ikäraja on 13-vuotta. Mutta kun tytär, silloin 9-vuotta, tilin avasi, niin eipä google vastaan hangoitellut. Nyt tytär olisi profiiliansa päivittänyt niin hups keikkaa, sinne katosivat sähköpostit ja blogit: "Blogi on poistettu. Valitettavasti blogi osoitteessa tyttärenblogi.blogspot.com on poistettu. Tämä osoite ei ole uusien blogien käytettävissä. Odotitko näkeväsi blogisi täällä? Katso ohjeet kohdasta Blogia ei löydy verkosta, missä se on?"


Kyllä, odotin näkeväni blogien siellä. Katsoin ohjeet ja kirjoitin kauniisti englanniksi pyynnös as her parent, että palauttavat ainakin sähköpostin, mutta mieluummin bloginkin, kun tytär niillä pitää yhteyttä esimerkiksi kummitäteihinsä (noh, ainakin on kerran kirjoittanut sähköpostia kummitädeille, kun ilmoitti säpo osoitteensa). Eivät ole palauttaneet. Eivät ole edes vastanneet viestiini.


Ihastus: bloggerin käyttöliittymä on uudistunut. Kyllä nyt on selkeää ja simppeliä päiväkirjaa naputella.


Etten tentten. Vihastus vai ihastus. Jos google ei palauta tyttären tiliä, lopetanko kostoksi myös oman tilini. Kumpi kostostani kärsii, minä vai ne...hmmm.


J.K. Minkä firman käyttöehtojen mukaan 10-vuotias saa luoda blogin ja onko muita hyviä ilmaisen sähköpostin tarjoajia kuin gmail? Hotmail, Yahoo ja Luukku eivät tyttärelle kelpaa, kun niissä on niin isoja mainoksia.