Tein junassa vielä töitä, kun lähdin töistä. Suljin läppärin asemalle tullessa ja koska kone oli ollut hitaalla tuulella koko päivän, en nytkään ehtinyt enää odottaa, että se sammuu ihan kokonaan. Suljin kannen ja ajattelin, että sammuu jos sammuu, todennäköisesti ei.
En silloin voinut olla muistamatta, kuinka äiti toi 90-luvun puolivälissä omasta työpaikastaan ensimmäistä kertaa ikinä läppärin kotiin. Ei meillä tainnut silloin edes nettiä olla, tai ehkä oli, mutta se oli kallista ja hankala yhdistää uuteen laitteeseen. Pasianssia ja miinaharavaa saatiin kuitenkin pelata. Läppärissä oli yksi huonopuoli: Jos sen kannen laittoi kiinni silloin, kun kone vielä oli käynnissä, luukku lukittui eikä sitä saanut uudelleen auki ennen kuin akku loppui.
Onneksi koneessa oli huono akku :-D